Sudet Movember

Sudet Movember: #SUDETMOVEMBER
Sudet ulvoo hyvän asian puolesta. Auta pelastamaan miehet.
Tempauksen tavoitteena on kerätä rahaa hyvään tarkoitukseen, Syöpäsäätiön Pelasta miehet -keräykseen.
Tempaus toteutetaan muokatuilla Movember säännöillä, Sudet Jalkapallon edustajat aloittavat tempauksen ajamalla turkkinsa

Runotorstai haaste 445 "kukka"

"vapaamatkustaja"

auringonsäteet
läpi pölyisen lasin
hakivat tanssiin
kukan terälehtiä
joilla mieleni istui

paalulta paalulle luovimalla

Siinähä se taas on!
Paalu ajanvirras
tuli just sillo, ku pitikin
eli ei liian myöhää tai aikaisi.
Mie niin tykkään
ajan tyylistä hoitaa leiviskäsä.

Tää paalu oli sit muute ensimmäinen
siint keskimmäisest
nautinnollisen elämäni kolmanneksesta.
Ai niin, teille tiedoks,
jotka ette viel tiijjä miun
elämän pelikirjaa,
niin olen päättäny elää
ekan 150 vuotta nauttien elämästä
ja sit kahella tarkemmi
mitä mie rupeen tekee isona.

Miun piti täs paaluvälis
kokeilla sulkakynäni lentoo tosissaa
eli olin puolikkaan vuosisa’an kunniaks
päättäny toteuttaa pilvilinnani
omasta kovakantisesta.
Miul oli selkee plääniki olemas
eli piti ottaa ekan hanskaan some,
jot olis markkinointikanavat olemas
ja sit ruveta työstää vaihees olevii
saturunokirjoi valmiiks
ja tuupata ne julkastavaks

Kuis siin sit kävikää??
Some tuli otettuu hanskaan.
Alotin bloggaa,
hyppäsin mukaan
naamakirjaan ja instaan
sekä rupesin twiittaa.
No, siin vaihees elämä laitto
taas kapustasa soppaa
ja hämmens sitä urakal
virkanaisten hennoil kätösil.

Kahoha! Hyö oli päättäny keskuuvessaa,
et ny toi jannu laitetaa hommii
ja pelastamaa isänmaan talous,
vaik heil oli hyvin tiijjos
meijän hiukka haastava elämäntilanne.
Eikä siin mitä sinänsä siis ollu.
En mie oo työnvieroksuja ollu ikuna,
eikä miusta sellasta tuukkaa.
Mutku tarjonta oli tasoa:
portsari, Inskan kirpiksen kassa
tai muita vastaavia paikkoja,
niin miun motivaatio tuppas olee hukas.
Miun puntaris paino pikkase enempi
työmaani pojan kasvattamisessa.
Koska tajusin, ettei ny mikää auta,
niin aloitin sit ihe työstää työtä,
joka motivois miuta henkisesti
sekä sopis elämäntilanteeseemme.

Miul oli selkee ajatus siit,
että työnkuvaan pitäs kuuluu
ihmiset ja sosiaalisuus voimakkaasti.
Kyselin hoitajankoulutuksen perään
samalla ku rakentelin Susien kaa
mahollista toimenkuvaani säbän paris.

Onneks tuo Susi kuvio saati
rakenneltua niin valmiiksi,
jotta päästii vetää nimmarit papruihi
ja pääsin aloittaa työt nuorten parissa.
Toi homma on oikeest kuin taivaanlahja.
Se on motivoivaa ja sopi meidän elämään
kuin mittatilauspuku,
vaik se taas kerran hautas miun unelman
melko syvälle oottaa vuoroosa.
Ai miks?
No, kun en osaa tehä mitää puolittai,
niin ei taho riittää aika kirjottamisee.

Muuten tää paalujen väli
on menny samois merkeis
kuin muutama edellinen.
Ollaan pojan kanssa
urheiltu ihe tehen
ja penkkejä kulutettu
kotikisastudiois ja katsomois.
Harrastettu muutakin, matkustettu
ja eletty yhes hyväs sekä pahas.
Olemme auttaneet toisiamme,
olemme olleet ylpeitä toisistamme
ja kunnioittaneet sekä rakastaneet toisiamme.
Sen myötä olemme kasvaneet
entistä rautasemmaks tiimiks
eli ei paha paalujen väli,
vaik se sydämen täyttävä
kainaloinen ei ookkaa tarttunu völjyy.

No… Jääpä sit tuleville tolpan väleille tehtävää,
kun yrittää ettii sopivaa kaunokaista
täyttämään kuningattaren
paikan valtakunnassamme
saturunokirjojen valmiiiksi
työstämisen lisäks
eli taas mennää
kohti tuntematonta
ja kovaa….

Runotorstai haaste 426 "kuvajainen"

tyyni lahdukka
mieleni kaunis peili
rantakivillä
veneen köli ja minä
kurjen iltakonsertti

Urheilujuhlia ja mustia pilviäkin

Uusi viikko alkoi tosi heikossa hapessa. Kaikki tuntui pakkopullalta. Selviydyimme kuitenkin aamutoimista kunnialla taas kerran. Onneksi poikani on niin omatoiminen. Vietyäni pojan kouluun kävin kaupasta illan peliä ajatellen vähän herkkuja. Kotiin kerittyäni asukastoimikunnan puheenjohtaja soitti ja pyysi apuani kuvien tulostamisessa tikulta. Kävin auttamassa, vaikka en mikään nörtti olekaan. Muuten päivä meni kirjoitellessa ja pyykkihommissa. Hain pojan kotia ja kävimme ostamassa pojalle koulun retkipäivään evääksi limun, cashewpähkinöitä ja pikku purkin sipsejä. Kotona odottivat rutiinit. Sitten oli vuorossa pojan viukka ja mie rupesin kirjoittaa. Soiton jälkeen poika teki juutuupi kanavalleen ekan pelivideon. Mie kokkasin hyvissä ajoissa ruuan, jotta olisimme heti Leijonien lätkäpelin alkulöpinöistä telkun ääressä. Kävin vielä ennen peliä pyykit ulkoa. Peli oli jännä loppuun asti ja onneksi Leijonat hoiti sen hienosti kotiin. Ohjelmassa oli enää iltatoimet ja poika unille. Mie jatkoin kirjoittelua ja netissä surffaamistä.

Herätys tiistaina oli miul jo kuudelta ja onneksi upeaan aamuun, sillä pojan luokalla oli retkipäivä Verlaan ja Verlan metsätietopolulle (www.verla.fi). Valmistelin aamiaisen pojan viel nukkues. Poika nousi ylös puoli seitsemän. Aamurutiinit meni läpi sujuvasti ja vein pojan koululle kahdeksaksi. Itse menin terkkariin taas kerran. Sain ajan lääkärille 13.10. Kävin kaupassa ja kotona laitoin pyykit koneeseen pyörimään. Mie olin juuri aloittamassa tietojen tallentamisen, kun ystävä soitti ja kysyi: ”Oletko lukenut uutisia?” Sanoin vain vilkaisseeni. Hän kertoi pojan äidin murhaajan paenneen Niuvanniemen psykiatrisesta sairaalasta. Kiitin häntä tiedosta ja luin puhelun jälkeen nopeasti uutiset, jotka ovat tyypillistä pöyristyttävää tasoa varsinkin iltalehdissä. Soitin samalta istumalta pojan mummolle kertoakseni uutisen ennen kuin hän lukee sen netistä. Juttelimme asiasta ja rauhoittelin häntä. Hain pyykit ulkoa ja soitin isälle. Kerroin uutisen ja pyysin rauhoittelemaan äitiäni, jottei hän suotta stressaisi. Laitoin myös muille tutuille ja tuttaville viestiä asiasta. Menin terkkariin ja päävalkku soitti odotellessani vuoroa. Sovittiin, että soitan takaisinpäin selvittyäni lääkäristä. Lääkärin kutsui miut sisälle ja mainitsin hänelle asiasta, jottei hän ihmettelisi hiukan kiihtynyttä olotilaani. Lääkärillekin asia nosti tunteet pintaan. Hän oli ollut töissä Poksissa sinä päivänä, kun murhaaja oli laskettu murhapäivänä sairaalasta pois, vaikka murhaajan holhooja oli pyytänyt odottamaan hänen paikalle ennättämistään. Hän ei voinut tajuta tapahtunutta ja sitä kuinka saman kaverin kohdalla tehtiin toistamiseen sama virhe. Puhuimme paosta ja siihen liittyvästä vielä lisää lääkärin jo tutkiessa miuta. Hän sanoi miun sydämen ja keuhkojen kuulostavan hyviltä sekä kertoi miulla olleen sekainfektion. Hän epäili kehoni olevan taudin jälkeisessä rasitustilassa ja kertoi sen voivan jatkua jopa pari kuukautta köhineen ja väsymyksineen. Lääkäri määräsi yskänlääketabuja, käski syömään entisen lääkekuurin loppuun ja menemään sitten ensi viikon tiistaina taas labraan kokeita varten. Hän kertoi vielä soittavansa keskiviikkona tuloksista. Jos niistä jotain hälyttävää vielä löytyisi, niin saisin sitten lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Liikuntarajoite pysyi päällä ainakin kokeiden tulosten selviämiseen asti ja samoin yhteydenottokehotus lääkäriin välittömästi, jos tilanne pahenisi. Terkkarista päätin ajaa suoraan koululle odottamaan poikaa, jos hän olisi sattunut kuulemaan jostain paosta. Poika soittikin samalla hetkellä, jotta hyö olivat tulleet hiukan arvioitua aikaisemmin ja pyysi hakemaan itsensä koululta. Kerroin olevani jo tulossa. Hain pojan kyytiin ja menimme kotiin. Kävin viemässä roskat ja soitin ulkona päävalkulle kysyäkseni hänen asiaa. Juteltiin paosta ja särkkäcupista. Mentyäni sisälle laitoin välipalaa ja kerron uutisen pojalle. Onneks poika otti asian hyvin. Tuumasi vain, että kuinka ne olivat voineet taas mokata... Pienen huilauksen jälkeen vein pojan viukkaan. Tulin pojan tunnin ajaksi kotiin ja soitin pojan mummulle sekä isälleni. Kerroin lääkärireissun annin ja juttelimme vielä paosta. Hain pojan ja kävimme asukastoimikunnan valokuvassa. Sit olikin jo säbä. Se oli ihan normia. Kotiin tultuamme laitoin pyykit koneeseen, kokkasin jauhelihakastiketta ruuaksi ja hoidimme Iltatoimet. Luin netistä paenneen kiinniotosta ja ilmoitin heti mummolle ja isälle. Laitoin pojan unille ja omassa ohjelmassa oli vielä kirjoitusta ja sättäystä.

Keskiviikko alkoi ihan normisti. Aamutoimet hoidettiin pois jaloista ja vein pojan kouluun. Palattuani kotiin laitoin pyykit kaappiin ja vietin hetken koneella. Söin, pakkasin kamat ja läksin töihin käytävän vahauksen takia normia aikaisemmin, joten jouduin odottamaan hetken toimiston oven takana. Töissä naputin pelaajakyselyjä koneelle. Iltapäivällä kävimme tilaamassa Intersportista miulle ”työvaatteet” ja sieltä pyörähdimme Prismaan suutarille teettämään miulle avaimet toimistolle. Sovimme vielä seuraavalle päivälle kuviot ennen kuin läksin kaupan kautta hakemaan pojan koulusta. Kotona hoidimme nopeasti normit ja hain ulkoa pyykit. Sen jälkeen alkoi sotamaalauksen teko ja läksimme koriksen viidenteen finaaliin. Kioskilta kävimme lihikset, munkit, karkit, suklaan, limun ja kahvin. Menimme paikoillemme syömään ja fiilistelee. Virittelemme ensimmäiset voittohuudot. Peli ooli sitten yhtä suurta urheilujuhlaa, jonka seremoniamestarina toimii Kouvot. Ilta päättyi mestaruusjuhliin. Miullakaan ei ollut pienintäkään kiirettä kotiin, vaikka Leijonien peli oli alkamassa. Vihdoin monta kuvaa ja sanaa myöhemmin viritimme vielä kerran huutomme. Nyt se kuului hiukan eri Kyssärillä: Kuka on Suomen mestari? Ja vastaus oli tietysti: ”Kouvot!” Läksimme kotia iloisina seuraamaan Leijonien takkuista lätkää. Siitäkin tuli lopulta pakkovoitto. Teimme iltatoimet ja laitoin pojan unille. Itse yritin vielä hetken valvoa, mutta jouduin luovuttamaan aikaisin.. Väsy vaan kasvoi liian suureksi.

Torstai starttasi normeis. Poika kouluun ja ihe kotiin naputtelee pelaajakyselyitä koneelle. Saatuani ne naputeltua lähetin ne junnupäällikölle. Söin vielä ennen toimistolle lähtöä. Toimistol sit alettiin heti työstää kesän isoa Katusähly16 tapahtumaa. Homma saatiikii hyvälle alulle suunnitelmien osalta. Pistettiin ensimmäinen kohdennettu markkinointikin rullaa täysil eli päivä oli tuottoisa ja onnistunut. Aikataulutettiin hommia eteepäi sekä jaettiin töitä ennen kuin pistettiin pillit pussiin. Kävin ettii särkkä cuppia varten kapteenin nauhoja. Ei löytynyt koko Kouvolasta. Hain pojan ip:stä ja hoijettiin normit kotona. Sen jälkeen mie olin hetken koneel ja kirjoitin avoimen kiitos kirjeen Kouvoille ja poika teki uuden videon juutuupiin. Säbäharkat meni ihan normisti. Vietiin harkkojen jälkeen pojan kamu kotia. viel oli jälel ohjelmas pyykki, ruoka, iltatoimet ja poika unille. Mie olin hetken koneel, mut taas väsy voitti ja miuki oli siirryttävä unten maille.

Perjantai koitti väsymyksen vallas. Aamutoimet selvittyämme vein pojan kouluun ja tulin takaisin kotiin. Laitoin kuivat pyykit kaappiin ja istuin koneen ääreen. Kun kirjoittamisestakaan ei tullut mitään, touhu meni netissä surffailuksi. Aikani siinä bittiavaruudessa pyörittyäni ryhdistäydyin ja siivosin kylpyhuoneen sekä vein roskat. Istuin taas koneelle ja tulostin särkkä cuppiin liittyviä ohjeita. Söin hiukan ja läksin hakemaan pojan. Kävimme kaupassa. Pojan kamu tuli pelaamaan ja tekemään juutuupiin pojan kanssa videota kunnes meille tuli aika lähteä Kouvojen mestaruusjuhliin. Veimme samalla pojan kamun kotiin. Torilla ostettiin pojalle heti ekaksi Kouvot mestaruuspyyhe. Sitten käytiin munkit, limu ja kahvi. Parkeerasimme lavan eteen juhlien ajaksi ja sen jälkeen alkoi nimmarien metsästys korttiin ennen kuin pääsimme lähtemään kotiin syömään ja pakkaamaan reissua varten. Kun iltatoimet oli hoidettu ja poika oli unilla, niin mie tein vielä eväät meille matkaan ja tarkistin kaiken tarpeellisen mukana olon ennen kuin kävin unille.

Lauantaiaamun vielä miettiessä valkeamista mie nousin jo ylös tekemään aamiaista. Herättelin pojan varttia yli viisi. Hoidimme aamutoimet nopeasti. Kävimme hakemassa kyytiimme pojan kamun isineen ja suuntasimme sitten yhdessä Lyskan parkkipaikalle, jossa hyppäsimme linjaan ja reissu Särkkä cuppiin saattoi alkaa. Linja-autossa on tunnelmaa piti taas hyvin kutinsa ja matka taittui nopeasti. Suuntasimme Tampereella ekana hotellille viemään kamoja säilytykseen ja iloksemme kuulimme saavamme huoneet heti eli saimme matkatavarat suoraan huoneisiin eli aikainen matkaaja hotellihuoneen nappaa. Pian olimme jo järjestäjien varaamalla bussilla matkalla peliareenaa eli Pirkka-hallia kohti. Paikalla vallitsi hallittu kaaos. Hallissa ei ollut opasteita ja pukukoppijärjestely ei toiminut tai siis sitä ei ollut ensinkään ihan vain muutamia epäkohtia mainitakseni. Joukkueemme jakautui tässä vaiheessa kahtia eli punaisiin ja mustiin Susiin, jotta kaikille olisi tarjolla paljon peliaikaa ja kokemusta isommasta turnauksesta. Sen jälkeen mie nappasin punaiset pojat matkaan ja kävimme pienellä happihölkällä, jotta bussissa istumisen jumit olisi saatu laukeamaan. Sit menimme käytävälle vaihtamaan vermeet ja suuntasimme kohti kaukaloa. Ekan pelin mustat olivat voittaneet näytöstyyliin. Punaiset olivat omassa ekassa pelissään vielä jännityksestä jäykkinä ja pelasivat ehkä kauden huonoimman pelin sen takia. Pelien jälkeen osa porukasta lähti turnausisäntien järjestämään ruokailuun syömään ja osa tyytyi syömään eväitä paikan päällä aikataulun tiukkuuden takia. Välittömästi ruokailun jälkeen oli vuorossa toiset pelit. Mustat jatkoivat jyräämistä ja punaiset löysivät peliinsä rentouden ja intoutuivat hurjaan taisteluun, josta seurauksena oli riemukas voitto. Taivas oli auennut sillä välin ja harmitus oli melkoinen poikien keskuudessa. Olihan illan ohjelmaan merkitty Särkänniemessä huvittelua. Me pidimme pojan kanssa neuvonpidon ja totesimme hulluudeksi lähteä Särkänniemeen moisessa kelissä, vaikka ilmainen ranneke olikin. Hotelissa poika lepäsi miun kirjoittaessa Susien naamakirjaan pikaisen raportin ekasta päivästä.

https://www.facebook.com/sudetsalibandy/photos/a.483214995150836.1073741831.430977273707942/677636899041977/?type=3&theater

Saatuani raportin valmiiksi teimme sotasuunnitelman Tornin valloituksesta ja sitä noudattaen suuntasimme näkyvää maamerkkiä kohti. Kysyimme sinne saavuttua ravintolan hovilta ruokailumahdollisuudesta ja kuultuamme sen olevan mahdollista vasta monen tunnin kuluttua suuntasimme hovin ohjeistuksesta pubin puolelle. Jo oviaukolla totesimme tilan hengen istuvan huonosti meille ja suuntasimme saman tien hissillä yläilmoihin. Lähes taivaassa sijaitsevassa anniskelussa oli vain hyville vasikoille tarkoitetussa muodossa ravintoa tarjolla. Otimme yhdet hampaattomille tarkoitetut ravintoannokset nesteyttääksemme kehojamme nauttiessamme Tampereesta maisemista ja selasimme pojan puhelinta löytääksemme toisen ja pysyvämmän ratkaisun ravintovajeeseemme. Pongasin viikinkiravintola Haraldin luettelosta ja päätin tarjota pojalle hienon elämyksen siellä. Juomat nautittuamme suuntasimme alakerran pokejen luo ja kysyimme tietä kohteeseemme. Selkeät ohjeet saatuamme läksimme matkaan. Ulkona soitin Haraldiin ja varasin meille pöydän ja kysyin arviota matkan pituudesta. Kuultuani sen olevan reilun kilometrin päätimme kävellä. Perillä Haraldissa otimme pojalle limun ja miulle oluen alkajaisiksi. Pääruuaksi tilasimme Rikhard pelottoman kilven (Pelottoman kilvelle kerätään pariloitua broilerinrintaa ja merilohta sekä haudutettua luutonta possunpotkaa, kermaista juustoperunaa, viikinkien kilpiperunaa, paahdettuja juureksia, yrttimajoneesia, tyrni-omena- porkkanahilloketta ja lakritsijuurikastia.) . Jälkkäriksi mie otin kahvin ja poika RÄÄVELIN RÄISKÄLEET (Rapeaksi paistettuja räiskäleitä, islanninjäkälällä, paahdetulla sokerilla ja pähkinöillä maustettua kermajäätelöä, koivusokeria, vadelma-balsamicosiirappia sekä mansikka-mustikkahilloa.)Ravintolailta oli pojalle suuri elämys ja hän ihmetteli kuinka ruoka voi ollakin niin hyvää. Sen jälkeen marsimme takaisin hotellille iltatoimiin. Sovimme pojan kanssa, että pojan käytyä nukkumaan mie pyörähdän vielä baarissa ottamassa muutaman oluen. Kävinkin tutustumassa ystävän neuvomaan Paapan kapakkaan, joka oli varsin viihtyisä paikka niin kauan kuin bändi jammasi lavalla. Paikan lähes kuoltua bändin lopetettua sunntasin London pubiin. Se oli paikkana bilemesta. Kun mie olin tosi paljon toisia jäljessä menossa ja meiningissä enkä edes suunnitellut saavuttavani toisten vauhtia, niin suuntasin pian hotelille unille.

Sunnuntaiaamuun heräsimme kuudelta. Teimme aamutoimet, mie pakkailin jo tavaroita ja suuntasimme aamiaiselle heti seitsemän jälkeen. Aamiaisen jälkeen pakkasimme loput kamat ja suuntasimme alakertaan odottamaan kuljetusta Tampere areenalle, jossa toisen päivän pelit olivat. Opastust oli samaa surkeaa luokkaa kuin ekana päivänäkin, vaikka paikka vaihtui. Onneksi pukukoppi tilanne oli edes hiukan parempi. Ekan pelin jälkeen oli taas ruokailu, jonne siirryttiin järjestäjien kuljetuksella. Ruokana oli keittoperunoita ja maistuvaa lihapullakastiketta. Ostimme ruokapaikan edestä lakumyymälästä säkillisen metrilakuja kotimatkaa varten. Kumpikin joukkue joutui seuraavaan omaan peliinsä melkeinpä housut kintuissa, kun aikataulun luku oli mennyt pieleen. No, eipä keritty jännittää ja voitot tulivat kummallekin joukkueelle kuiteskin. Punaisten pelit loppuivat siis voitokkaasti. Kävimme toisen joukkueen finaalipeliä odotellessa Classicin fanimyymälässä ostamassa pojalle shortsit ja paidan. Tuttavamme pyörähti pikapikaa moikkaamassa meitä ennen finaalia. Mustat jyräsi finaalissakin voittoon ja alkoi huikea riemu. Peleistä lisätietoa linkistä:

https://www.facebook.com/sudetsalibandy/posts/678340212304979

Suuntasimme omaan bussiimme ja kuski vei meidät hotellille hakemaan tavarat sekä sairauden takia hotellissa päivän viettäneen pojan äiteineen. Kotimatkalla reissun rasitukset näkyivät ja bussi oli perin hiljainen. Kotona illalla mie tein meille iltaruuan ja pyykkäsin. Katsoimme vielä lätkämatsin ennen iltatoimia ja unia.