torstai 31. maaliskuuta 2016

Päivä numero yksi naamaan liittymisen jälkeen

Aamu aurinkoa soi.. Juuuh, ihan kirjaimellisesti mieli soi duurissa, vaikka meillä molemmilla startti meinasi sanoa: ”Päivemmällä, päivemmälläääh... Normi aamutoimien lisäksi kävin puntaroimassa pyhien aineellisen saldon.. Lahjomaton näytti +2 kg. Miut diskattiin ainakin hetkellisesti neuvolasarjasta. No, on hyvä olla tavoitteita! Selvitimme kuitenkin onnistuneesti aamun ja poika selvisi lukujärjestyksen mukaisesti kouluun.
Matkalla kouluun poika todisti todellakin olevansa miun jälkeläinen. Puhuessamme taas yllättäen tubettamisesta poika tuumasi: ”Ekoil juutuubi rahoil hommaan kunnon tietsikan ja editointiohjelman. Poika on käynyt kerran (siis 1.) Tubetourissa sekä katsellut vähän aikaan lakon ja kumppaneitten pätkii juutuupista ja puhkuu intoa asian suhteen. Juu, siis on aivan pakosta miun vapaa mieli periytynyt pojalle. Jos ei omista vapaata mieltä, niin ei kukaan voi lentää niin korkealla ja laajasti kaarrellen noin pienessä tuulessa sekä ohuessa ilmassa. Selkeästi siis sama veri pojan sisällä villisti kiehuu ja mieli lentää täysin rajoitta.
Niin.. Nyt tullaan taas kohtaan, jossa voisi karjasta: ”Herätys vanhemmat!! Lapsien kuuluu ja täytyykin unelmoida vapaasti. Vanhempien tehtävä on kannustaa ja jopa ruokkia sitä unelmointia!! Se on lapsen kehityksen kannalta suorastaan välttämätöntä (Sitä se on myös yhteiskunnan kehitykselle, mutta se on nyt sivuseikka).
Joo.. Siellä taas viittaamatta karjutaan: ”Annetaan lapsien kuvitella, että osaavat esimerkiksi lentää ja kohta pidetään hautajaisia!!” Tekisin pahan vaientavan mulkaisun sinne päin, mutta tiedän sen hyödyttömäksi. Jos ei sen vertaa tajua, että vanhemmilla on myös vastuu siinä kuvitellussa samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin lapseen ja elämään liittyvässä, niin en niin pahaa silmää osaa tehdä, että se perille menisi.
Kaupassa miuhun iski Sulo Vilénit (Tietysti heittomerkillä!!) Tähän väliin voisi laittaa kiitosta koko ”Tankki täyteen” tiimille. Sarjanne kaltaista kotimaista viihdettä ei nykyisin oikein osata tehdä. Kotona laitoin pyykkikoneen hommiin ja itse rupesin leikkimään tiskikonetta. Kun olin hävittänyt astiat ovien taakse kuivumaan, niin leikkasin inkivääristä siivuja ja kuorin pari valkosipulinkynttä naposteltavaksi. Siirryin kirjoittelemaan ja vastailemaan naamakirjan pimahduksiin. Mietin koko naamakirjaa samalla itseni kannalta. Mikä on se lisäarvo, jonka se antaa miulle syömänsä ajan vastineeksi. Niin, haluan olla rehellinen itselleni taas kerran. Aikaahan naamakirja vie, vaikka kuinka kevyesti siihen suhtautuu. Jos aika on muusta vastaavasta pois, niin silloin naamakirjasta on joku konkreettinen hyöty helpon yhteydenpidon takia ystäviin ja tuttaviin. Näkyvyyttäkin se kieltämättä lisää, jos jaksaa olla aktiivinen. No, ehken on aikaista miettiä koko asiaa.
Lämmitin mikrossa eilistä mannapuuroa ja tietysti laitoin maksamakkarasilmän. Olin tuusannut kaiken maailman hommissa niin pitkään, että syönnin jälkeen oli aika hakea poika koulusta. Ohjelmamme oli selkeä aikataulun ollessa löysät pois puristava eli tukeva välipala hedelmineen ja sitten läksyt. Hyvän harjoittelun tuloksena meille jäi hiukan luppoaikaakin ennen kuin viukka kutsui. Poika käytti tauon lepäämiseen ja mie valmistelin jo säbään lähtöä. Vein ja hain pojan ihan vain liikunnallisista syistä. Kyllä poika osaisi yksinkin kulkea musiikkiopistolle ja takaisin. Kohta mentiinkin jo kohti Kuusaan urheilutaloa ja illan säbäharkkamatsia. Pojilla oli harjoitusmatsi illalla JPS-75:ttä vastaan. Pelistä löytyy juttu täältä:
https://www.facebook.com/sudetsalibandy/photos/a.483214995150836.1073741831.430977273707942/659136910891976/?type=3&fref=nf&pnref=story




Kotona laitoin lihamurekkeen uuniin ja pesukoneen pyörimään. Kovan harjoittelun siivittämä selvisimme taas normiaikataulussa poikaa saattelemaan unille. Tiskit jäivät tosin koristamaan tiskipöytää. Yö meni melkein kirjoittaessa ja naisten lätkää tuijottaessa.

Toinen pääsiäispäivä ja naamakirja

Oli maanantai ja toinen pääsiäispäivä. Poika heräsi yhdeksältä. Mie venyin vaille kymmeneen sängyssä ja sitten en enää vain pystynyt, vaikka haluja olisikin ollut. Aurinko paistoi ikkunan takana lämpimästi. Vinkeä tuuli teki kuitenkin kelistä kolkomman kuin mittari antoi ymmärtää. Aamutoimet meni normin mukaan. Mannapuuroa keittelin lounaaksi ja lisukkeeksi tein omatekoinen ruishampurilainen eli paahdetun reissumiehen väliin mureketta, salaattia, paprikaa ja juustoa. Hetki sulateltiin ruokaa, kun pojan kamu oli vielä kaupoilla perheen kanssa. Pikkaisen ennen pojan kamun kanssa sovittua määräaikaa menimme kauppaan ostoksille ja pois tulessamme nappasimme hänet kyytiin. Kotona laitoin kahvin tippumaan ja katoin parvekkeelle. Oli vuorossa kesän ekat parvekejädet. Suoritus ei ollut kuitenkaan virallisesti tilastokelpoinen, kun se tapahtui lasitetulla parvekkeella ja pakettijädeä syömällä. Hyvästä harjoituskauden avauksesta se kyllä meni. Poikien jutuissa pyöri kovasti Tubetouristakin tutuiksi tulleet nimet Herba ja Lakko. Lakko varsinkin tuntui nousseen ihan kingiksi. Hänen videot pyörivät ja editointitaitoa sai kehuja.



Kaveri vietiin kotiin matkatessamme kuplaan säbäharkkoihin. Harkat olivat yhteiset nollakasien kanssa. Miun tehtävänkuva jäi pieneksi. Sain kehittää ekan kenttäpelaajien harjoitteen aikana maalivahdeille oman jutun, kun siinä ei heille ollut roolia. Loppuharjoitus meni lähinnä pallopoikana ja tsempparina. Illalliseksi olin varannut ristikkoperunoita ja porsaan sisäfileetä. Illalla palattiin iltatoimissa normeihin ja poika meni nukkumaan ennen kymmentä. Mie yritin kirjoittaa. Pian kuitenkin huomasin tuijottavan näyttöä tyhjän pään ja liikkumattomien sormien kanssa ja varsinkin tuo jälkimmäinen oli paha asia. Siispä lopetin ja menin sättiin. Sieltä kuitenkin kaikki menivät pian nukkumaan ja vain mie jäin kukkumaan. Miettiessäni mitä ihmettä nyt tekisin, niin sain tavallista pahemman kohtauksen ja liityin naamakirjaan. Tosin se oli yksi suunniteltu askel projektissani pois vanna piistä pyrkiessäni. Tietoja paikalleen näperrellessä ja naarasleijonien peliä katsellessa meinasi aamu koittaa. Pääni pääsi treffaamaan tyynyn vasta kello neljän maissa.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pääsiäispäivä

Iltaiset valvomiset vaativat veronsa ja poika nukkui puoli kahteentoista. Tosin tässä oli kesäaikaan siirtymisen lisä mukana eli ei vielä ihmeiden aikakirjaan merkittävä teko. Mie yritin nautiskella vieressä kiireettömyydestä, vaikka selkä esitti kaiken aikaa painavia vastalauseita ja vaati vähän väliä ainakin muuttamaan asentoa. Aamutoimet mentiin sitten hiukan kevennettynä aamiaisen osalta ja hampaiden pesukin siirrettiin lounaan jälkeen suoritettavaksi, jotta päästäisiin päivärytmiin kiinni. Lounaalle lämmittelin iltaselta jääneitä eli tankit täytettiin pihvillä ja valkosipulikermaperunoilla.

Poikaa rupesi polttelemaan tekemättömyys. Hän ehdottikin kuplaan lähtöä. Mie sytyin asialle kuin höyrystynyt bensa tulelle. Kuten olen sanonut ennenkin: ”Mie en halua olla liikkumisen jarru!” Poika yritti kysyä kaveria mukaan, muttei saanut kiinni. No, se ei meitä pysäyttänyt. Mie varasin meille vuoron. Muuten Kouvolan Tennishallin kuplaan pääsee ”pikalähdöillä” vapaille vuoroille aivan naurettavaan hintaan eli 2 euroa puolitoistatuntia! Päiväkahvit jätettiin siis jonoon ja lähdettiin kuplaan säbäämään.




Kuplalta pois lähtiesä auton mittari näytti +12 astetta. Kesä tulee kohisten! Kotona meitä odottelivat pääsiäisleivokset. Mie laitoin keitimen hörppäsemään ja nostin pöytään leivokset sekä pääsiäisraesekoituksen. Poika tilasi banaanilimua juomiseksi. Mie söin vielä jälkkäriksi pashan ja poika suklaamunan.



Illalliseksi paistoin Atrian pippurisen sisäfileen ja valkosipulikuorrutetut lohkoperunat. Tuo Atrian sisäfile on muuten suhina-marketissa ollut vain 7.95€kg.. Törkeän halpaa, kun kaikki on syötävää ja paistamisaikakin lyhyt! Ilta menee ihan normirutiinien mukaan vai pitäisikö sanoa juhlapyhänormien mukaan, kun poika kömpii sänkyyn taas vasta lähempänä yhtätoista.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Lankalauantai

Ikkunan takana oli harmaan sävyttämä lankalauantaiaamu, kun poika heti kello seitsemän jälkeen pomppasi ylös puuhailemaan omiaan. Mie käänsin vasta kylkeä. Yhdeksän hujakoilla nousin laittamaan pojalle aamiaisen. Ihan normia settiä laitoin eli hedelmiä, pikkupojan pillereitä, mehua ja mehukeittoa. No, oli siinä erikoisuutena mikrossa lämmitettyä valkosipulivoipatonkia. Menin itse vielä sänkyyn vetelemään sikeitä. Yhdentoista jälkeen kehoni ilmoitti, että nyt riittää. Tämä tympeä tunne on varmaan monille tuttu, kun olisi vain hillitön halu nauttia unesta ilman kellon tai mielen luomaa paineistusta ja sitten keho ei vaan enää anna perää. Nousin keittämään kahvit. Poika oli jo omatoimisesti kysellyt itsellensä seuraa ja pyysi miun siunausta asialle. Sovimme, että iltapäivästä asia olisi ok. Söimme lounaaksi riisipuuroa, keitettyjä kananmunia ja mikrossa lämmitettyä valkosipulivoipatonkia. Jälkkäriksi oli pashaa (pojalle valkosuklainen ja miulle perinteinen) ja suklaamunia.

Vein pojan kamun luo ja sovimme hakemisen parin tunnin päähän. Mie menin kauppaan hakemaan täydennyksiä, joista kuulemma suklaamunat olivat tähdellisimmät. Kotona laitoin Queenin soimaan ja kahvin tippumaan. Luin Kouvolan Sanomista tapahtumat sekä urheilusivut tarkkaan ja muuten selailin lehteä poimien kiinnostavia juttuja sieltä täältä. Kirjoitin hiukan ja juutuin tyhjiöön. Aukaisin sätin, jotta olisin saanut pääni tyhjättyä heittämällä läppää. No, se onnistui jotenkuten, mutta sitten painoi jo Kouvojen peli telkusta päälle ja se imaisi miut matkaansa. Pikkuista vaille viisi lähdin hakemaan pojan. Miulle tarjottiin kahvia sekä marjapiirasta ja en takuulla ikinä kieltäydy moisista herkuista. Yllättäen pojan hakureissussa vierähti toista tuntia.

Kotiuduttuamme laitoin uunin päälle ja sinne vuoassa Atria XS Texas grillipihvejä 6 kpl (2 rasiallista). Kaivoin toisen pellin esiin ja laitoin siihen 15 kpl Moilasen cocktailpiirakoita ja ne uuniin. Kaivoin esille kakkoslasini ja kokeilin niitä välillä päähäni. Hengettömät tuntuivat yhä vaan istuvan paremmin fyysisesti sekä henkisesti. Parinkymmenen minuutin päästä sujautin uunissa olleet lautaselle liinan alle jäähtymään ja laitoin uudet piirakat uuniin. Toisen satsin tullessa kypsiksi sammutin uunin ja jätin pihvit vielä hetkeksi muhimaan uuniin. Pihvien kaveriksi lämmitin edellisen iltaisia valkosipulikermaperunoita. Lisukkeena oli juuri paistettuja piirakoita. Poika totesi taas kerran: ”Isi, saisit kyllä itse maustaa lihat . Tulisi niin paljon parempaa!” Ilman itsekehua oli pakko kompata poikaa. Tuo marinadi ei ollut meidän juttu. Kun kerran yritän istuttaa poikaanikin ajatusta: ”Ruuan tulee olla nautinto eikä pelkkää mahan täytettä”, niin pitää unohtaa nuo pihvit tulevaisuudessa.




Katselimme saunaa odotellessa telkusta ”Haluatko miljonääriksi” ohjelmaa. Saunassa nautin hitaista ja hyväilevistä löylyistä heikohkon oloni takia. Ilta jatkuu pojallakin taas yhteentoista. Poika tuumaa miulle viimeisinä sanoina ennen nukahtamista: ”Siirrä sie sit kellot kesäaikaan, jos valvot vielä silloin.”

Toisen pääsiäispäivän herättämää

Toisen pääsiäispäivän aurinkoinen keli herättää hetkellisesti mietteen kumitassujen vaihdosta pyhän lehmän alla maantielle hellempiin. Kuten usein käy ajatusta seuraa toinen ja sitä taas uusi jne. Näin kävi nytkin ja mieleeni nousi vanha kirjallisen muodon saanut pohdintani. Pohdinnan sopivuus toiseen pääsiäispäivään on, ehken kokonaan miun sallivan mielen aikaansaannosta. No, joka tapauksessa haluan jakaa sen kanssasi eli

Hmm.. Stop! Varoitus! Ajatukseni virta on voimakas ja pyörii kuin pyörremyrsky, joten etenet tekstiin omalla vastuulla…

”vähäisiä vaaroja vastaan”

Ottaessani viimeistä paria
niitä ohuita puuvillaisia työhansikkaita
myös työjarruiksi, näppylähanskoiksi,
näppylöiksi, työkortsuiks, jne. kutsuttuja.
Rakkaalla lapsellahan on monta nimee.
– mitähä tuonkin sanonnan käyttö
työhanskojen yhteydes mahtanee
paljastaa miun sisimmästäni..
Ehkei mitään.. Niin varsinkaan,
jos siel ei ole mitään. –

Olin siis ottamassa sitä laitimmaista
– laitimmainenhan tarkoittaa laidassa
olevan lisäksi myös viimeistä. Tässä
nimenomaisessa tapauksessa molempia
siis laitimmaista ja viimeistä. Olenhan
täsmällinen mies enkä mikään
välistävetäjä ja aukaisen pussin
tai siis sen muovikelmun, joka
markkeeraa näiden hanskojen ympärillä
pussia muttei sitä kukaan kunniallinen
pussintekijä ikinä pussiksi suostuisi
kutsumaan, jommasta kummasta päästä
ja otan seuraavat hanskat aina pinkan
päältä, jolloin saavutetaan tilanne,
jossa pääsee ottamaan yhdellä kertaa
kahdet hansikkaat elikkä
laitimmaiset ja viimoiset–
paria niitä näppylähanskoja,
jotka tuovat mieleen sydänsurunsa
Fazun Siniseen hukuttaneen teinin
pärstävärkin seuraavana aamuna
hukuttautumisen jälkeen.
Todellinen day after sanoisin..
Pelottavampi ku sii leffas..
Yhtä sienipilvee koko pärstä
ja entä se peili toiletissa
puhdistustautumisrituaalin jälkeen..
Juu en kuvaile.. Herkempii jo nyt yököttää..
ni löysin lappusen.. Eiku lukee:
”Kaksitoista paria työhansikkaita
vähäisiä vaaroja vastaan”

Tuo selittänee sen miksi olin
taas ottamassa sitä viimeistä
ja laitimmaista paria siitä
muka muovipussista.
– ihme ja kumma.. tuo
paperilappu, josta juuri luin tekstin
näyttää ja tuntuu ihan tavalliselta
paperilta.. Liekkö meijän paperipohaatat
käynny juottaa ja syöttää Idän maas
informaatiost vastaavaa osastoo
sen verra hyvin, jottei säästövimma
ollu iskenny tuohon tärkeän
tiedotteen antavaan lappuseen-
Tiiä häntä ja ne ketkä tietää ei takuul
tunnusta, vaik kysyiski.. Olkoon siis
ikuinen mysteeri tai tehköön jokainen
omat johtopäätöksensä. –
Voi miuta idioottia.. Oletin työhansikkaiden
olevan raavaalle, mitään pelkäämättömälle,
miehelle käsineitä työskentelyä varten.
Näin pääsee käymään vain eli hanskapaketti
hupenee suorastaan silmissä, jos ei lue
käyttöohjeita.

Sitten heräsin pohtimaan.. Mitähän ne
vähäiset vaarat sitten ovat,
joita vastaan hansikkaat oli tehty.
Mietin kokemuksiani ja nyt
hanskojen sijaan pääni puhki..

Ei ojankaivuu tai mikään muukaan lapion
liikuttelu mukaan lukien lapion siirtely
autotallissa, ruohonleikkuu tai mikään
muukaan nurmikon tai kukkapenkkien
siistimiseen tähtäävä työ, aidanleikkuu
varsinkaan orapihlaja tai mikään muu
pensaisiin tai puihin suunnattu
karsimisoperaatio, polttopuiden
kasaamiseen tai siirtelyyn, rakennustöihin
tai ihan mihin tahansa mikä edes haisee
rakentamiselta..

Juu taitaa olla parempi ruveta lähestymään
asiaa toisista elikkä positiivisista
lähtökohdista.. Mihin ne ihan
oikeasti soveltuvat…

Nyt on siis rajattu jo koti ja työ
pois mahdollisista käyttöpaikoista..
Ei missään nimessä kaupassa käyntiä
varten. Alennusmyynnin yhteydessä
vaaroja ei voi liioitella. Koulu
ei tule kuuloonkaan.. Eihän siellä
enää opettajatkaan uskalla olla…
Päiväkodin vaarat eivät lie ihan
yhtä suuria kuin koulun.. En ainakaan
vielä ole lukenut kolme vuotiaan
heiluneen kännissä tai kamoissa
pyssyn kanssa päiväkodissa,
mutta se vauhti muuten on sitä luokkaa,
jotten usko hanskojen sitäkään kestävän..
Yhä vaan negatiivisen varauksen haistan..

Taitaa pyhä yllättää miehen
ennen kuin ongelma ratkeaa..
Heureka!! Siinä se on.. Pyhä..
Kirkossa käyminen kai on
niin vaaratonta, jotta siihen
hanskat soveltuvat..
Tosin suosittelen ottamaan
ne jo parkkipaikalla pois..
Ne eivät taida vaan sopia
yhteen parempien vaatteiden
kanssa siis sellaisten joiden
kanssa kirkossa on totuttu
käymään.. Vaikkei siellä
pukukoodia olekaan..

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pitkäperjantai

Poika mylkysi kainalooni joskus niin aikaisin aamulla ettei kelloa edes viitsinyt katsoa ja jatkoi tyytyväisenä unia kanssani. Nousimme vasta klo 10.10. Poika ei ole ihan äsken noin pitkään nukkunut. Ulkona satoi räntää ja vettä vuorotellen. Keli osui kyllä päivään. Päivästä tulee todella pitkä ja harmaa moisessa kelissä. Aamurutiinit menivät omaa normaalia rataansa, vaikka hiukan myöhässä pääsivät alkamaan. Päivälliseksi oli riisipuuroa, keitettyjä munia ja juuresleipää. Munakennon mukana tuli terveisiä kanalasta höyhenen muodossa. Fazerin punajuurinen juuresleipä oli aivan kauheata jo pelkästään suutuntumaltakin. Sitä ostettiin kaksi kertaa samalla kertaa eli ensimmäisen ja viimeisen. Poika laittoi riisipuuroon voisilmän, kanelia sekä sokeria ja mie maksamakkarasta silmän. Juu! Luit aivan oikein. Joskus pikkupoikana kokeilin tuota yhdistelmää ja sen jälkeen olen aina syönyt kaikki puurot maksamakkarasilmällä, jos on ollut mahdollista. Suosittelen kaikkia maksamakkaran ystäviä ainakin kokeilemaan!



Tiskit jäivät vaiheeseen miulta, kun lähdettiin pojan kaverin luo ja siellä tarkemmin parkkihalliin potkimaan palloa ja peuhaamaan muuten vaan. Mie jutustelin niitä näitä pojan kaverin isän kanssa. Säbäharkat kutsui meitä kuplaan kello 17.00. Kun poikia oli vähän pyhän takia ja vuorokin oli vain tunnin, niin menimme hiukan vapaammalla systeemillä harkat läpi. Aluksi mentiin tekniikkarataa ja pareittain suoraan syötöstä laukausta. Lopuksi pelattiin reipas puolituntia ja vedettiin rankkarit. Kun poikia oli liian vähän joukkkueeksi asti, niin pari isää ja mie sekä toinen valkku värväydyttiin mukaan peliin. Se olikin oikein piristävää. Pitää kyllä sanoa, että vuodessa on tapahtunut valtava kehitys poikien taidoissa ja kestävyydessä. Kentällä sai tehä tosiaan hommia, että pärjäsi pojille!



Illalliseksi paistoin uunissa itse marinoimaani karitsaa, valkosipulikermaperunoita ja valkosipulivoipatonkia. Rosmariini ja öljyssä uineet valkosipulinkynnet olivat hiukan liian eksoottisia pojalle. Kun ne poistettiin hänen lautaselta, niin sen jälkeen ruoka sai kiitosta. No, poika maistoi kuitenkin erikoisuuksiakin urheasti ja enempää ei voi vaatia miun mielestä noin nuorelta pojalta. Jälkkäriksi söimme suklaamunia. Ilta venyi taas pojankin osalta yli yhteentoista.



Yöllisellä kävelyllä silmiä hiveli valon taitava käyttö…

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kiirastorstai

Kiirastorstai alkoi näköjään puhdistumisrituaalilla yläkerrassakin. Ilma oli sakeanaan, kuin pölyä, ikkunan takana. Minä olin notkea kuin kahden metrin ratakiskon pätkä. Olo oli muutenkin täältä tuonne pahaan päin. Joo, menen lääkäriin pääsiäisen jälkeen, jos olo ei petraa päätös syntyi siinä omaa oloa tutkaillessa. Kun olin vienyt pojan kouluun, niin aloitin pitkän kaavan (= Tehdään hitaalla tahdilla) mukaisen siivoamisen roskisten viennillä. Pesin ekoastian kloridilla hajuhaittojen välttämiseksi. Laitoin Nightwishin voimaannuttajaksi täyttämään hiljaisuutta. Mie viestittelin ystävien kanssa samalla, kun tein rauhalliseen tahtiin kodin puhdistusrituaalia. Jatkoin pojan pyynnöstä keittiönpöydän. Isin rönsyily kukkasten kanssa oli kuulemma ajamassa syömään ”japanilaisittain”. Vaihdoin samalla pöytäliinan keväiseen sekä juhlavampaan. Kun liinavaatekaapilla rymysin, niin laitoin myös kaikki pyyhkeet vaihtoon. Jytäkone heitti keekin kehiin. Tiesin sen potkivan riittävästi puhtia miuhun ja siirryin kylppäriin. Siellä oli vuorossa kevyt versio eli vain kiiltävät ja valkoiset. Kello kertoi lounasajankin koittaneen. Kun JVG alkoi paukkua tuvassa, laitoin mahan kuitenkin jonoon. Lisäsin volaa ja kaivoin imurin esiin ajatuksena: ”Tätä jytkettä ei kannata uhrata ruuan suuhun mättämiseen”. Imuroinin yhteydessä päädyin vaihtamaan keittiön maton vaaleansiniseen tai kai pitäisi sanoa pastillinsiniseen. Joulunpunainen alkoi tuntua aikansa eläneeltä. Joo, tiesin tuon olevan vikatikki ja matto olisi varmasti likainen ennen arkea. Mie en ole kuitenkaan hommannut mattoja kaapissa pidettäviksi ja elämä saa näkyä kotona. Sitä paitsi harja ja mäntysuopa on keksitty aikoja sitten ja onhan tuo myös hyvää koulua meille molemmille. Mie saan harjaannuttaa kärsivällisyyttä ja poika elämäntaitoja. Jäljellä oli enää pölyimurinsäiliön tyhjennys ja syönti. Kellokin vasta 12.30 eli miulle jäi vielä hetki aikaa kirjoittaa.



Hain pojan koulusta ja kävimme ostoksilla. Tyydyimme pitkin hampain lopulta uusiseelantilaiseen karitsanpaistista tehtyihin maustamattomiin kunnon pihveihin (reipas 200g/kpl), jotka kotona suolasin ja kevyesti mustapippuroin sekä laitoin astiaan uimaan öljyttyjen Pirkka valkosipulinkynsien ja rosmariinin lehtien kanssa. Lisäsin sen verran vielä rypsiöljyä, jotta pihvit olisivat umpisukkeluksissa.



Illalla tein poronkäristys a’la Juha ja perunamuusia. Poronkäristyksessä jouduin hiukan soveltamaan omaa reseptiäni, kun en halunnut ostaa maustamattomia porsaankylkiviipaleita isoa pakettia pieneen tarpeeseen. Käytin niiden sijaan pekonia. Laitoin pannulle reilusti Oivariinia ja paistoin pieneksi silputtaja pekoneita puolikkaan kuutioidun sipulin kanssa. Kun pekonit olivat jo kunnolla ruskistuneita, niin lisäsin porolastut jäisinä pannulle ja annoin niiden ruskistua ennen kuin lisäsin tummaa olutta tölkillisen. Hetken päästä maustoin käristyksen suolalla ja pippurilla suulle käyväksi ja jätin hautumaan tunniksi. Perunamuusi tein tietysti kermaan ja maustoin voilla, suolalla ja raa’alla sipulikuutiolla. Poika tykkäsi käristeestä kuin hullu puurosta ja tuumasi: ”Isi voitko opettaa miutkin tekee näin hyvää ruokaa, ettei aina tarttee sit vetää kebabia ja sellasta”. Minä olen tosi onnellinen pojastani, josta selkeästi kasvaa maalaisjärjellä ajatteleva ihminen. Ilta venyy kiirastorstain kunniaksi yhteentoista pojankin osalta.