perjantai 29. huhtikuuta 2016

Normi menoa

Aamuöinen pojan yskä askarrutti hiukan mieltäni aamulla. Mittasimme siksi ihan vaan varuilta kuumeen. No, ei ollut lämpöä ku normisti eli ei ollut sen suhteen syytä huoleen. Annoin pojalle kuorimani inkiväärilantin ja pyysin ottamaan molemmat astmapiiput. Hiukan irvistellen lantti upposi pojan sisuksiin ilman soraääniä. Poika tiesi, että inkivääri auttaisi ja eikä siksi purnannut. Kun poika näytti ihan pirteältä ja yskäkin tuntui helpottaneen, päätin pojan kykenevän kouluun. Varmistin vielä pojalta kysymällä oliko käsitykseni oikea ja poika oli aivan samaa mieltä miun kanssa. Käskin kuitenkin ottaa iisimmin välkillä. Emme myös menneet varmuuden vuoksi fillareilla kouluun, vaikka keli olisi sallinut.
Ennen kotiutumista mie kävin kaupassa ruokaostoksilla. Kaupassa katselin hetken esille laitettuja orvokkiamppeleita, mutta ei niistä mikään huutanut mukaani. Kotona laitoin pyykkikoneeseen punaiset, tiskasin ja rupesin kirjoittamaan. Kello laukattua sekuntiviisari kolmantena jalkana ympäri taulua, kuten yleensäkin kirjoittaessa, viisarit olivat tavoittaneet sellaiset paikat taululta, jolloin oli aika hakea poika pois koulusta.




Sitten oli vuorossa normitiistaisydeemi tukevine välipaloineen ja läksyineen. Poika siivosi vähän omaa leikkitilaa, jotta siinä sopisi kulkemaan ja jopa taas leikkimään. Jos isiltä kysyttäisiin asiaa, niin se vähän oli todella vähän. Sitten oli vuorossa viukka ja säbä. Säbään tuli pari uutta poikaa kokeilemaan meidän menoa säbäkerhon loputtua. Kerroin vanhemmille, että meillä on meno varmaan kovempaa mihin pojat ja vanhemmat ovat kerhossa tottuneet. Kevensin sanojeni hiukan lisäämällä: ”Äkkiä tähän meidän hommaankin sisälle pääsee, jos vain haluaa. Harkatkin muotoutui ihan normiksi ja niiden jälkeen suunnattiin taas kotiin normiaskareisiin.
Illalliseksi oli entisiä terästettynä munakkaalla. Poika kehui: ”Nami, nami, herkkua”, vaikka isi meni vain siitä missä rima oli alimmillaan. Mie olin taas kerran tosi kiitollinen pojastani. Iltatoimetkin mentiin aivan normikaavan mukaan ja poika selvisi unille hyvissä ajoin. Mie jatkoin iltaa vielä tovin jos toisenkin. Ensiksi kirjoitin ja sitten jännäsin Leijonapentujen temmellystä Vaahteralehtien seassa.


,

torstai 28. huhtikuuta 2016

Kouvot Lumonilla osa 1

Vielä yöllä säänhaltija rummutti innolla ikkunapeltiä. Uusi viikko alkoi kuitenkin jo pilvipoutaisena pitkien unien jälkeen. Aamu meni sen kummemmitta eli se oli ihan normi kuviota aamutoimineen ja pojan kouluun saattamisineen. Kun poika ei halunnut kelin epävarmuuden takia fillaroija, mentiin autolla. Kävin kaupasta taas kasan hedelmiä ja kotona laitoin pyykkikoneen töihin. Itse aloin kirjoittamaani. Kun pyykkikone piipitteli, irrottauduin kirjoittamisesta hetkeksi viemään pyykkejä kuivumaan alakertaan. Kun myöhemmin hiuka kasvoi sietämättömäksi, söin.



Vielä hetki kirjoittamista ja sitten läksin pojan hakuun. Kotona odottivat normi iltapäivärutiinit eli pieni välipala ja läksyjen teko sekä tarkistus. Mie kaivoin fanikamat esille valmiiksi, jotta syömisen jälkeen ne saataisiin pikana päälle. Söimme kevyesti jo ennen viittä, jotta olisimme hyvissä ajoissa Lumon Areenalla.



Läksimme ajelemaan Lumonille ennen puoli kuutta. Menimme suoraan sisälle ja siellä kioskille. otimme munkit mieheen, suklaapatukan, mehun ja kahvin. Joo, tijjjän, et kalliitahan ne herkut hallissa ovat, mut ne ovat olennainen osa pelitapahtumaa ja sitä paitti mukava tapa kannatttaa omaa joukkuetta. Menimme paikoillemme nauttimaan herkuista ja tunnelmasta. Vielä hiukka ennen ottelun alkua kysyin: ”Pärjääkö puoliaikaan?” Pojalla heräsi vielä karkkipussin himo ja me kipaisimme sen kioskilta hakemaan ennen kunnon alkurytinöitä.



Peli oli jännä kaksi ekaa kymppiä ja tilanne vaihteli melkoisesti. Kouvot ryssivät juuri ennen puoliaikaa hyvän johtonsa ja tauolle mentiin vain pisteen johdossa. Kävimme kioskilta lihapiirakat kahdella nakilla, pojalle mehun ja fanimyymälästä kaulahuivin sekä tuubin. Palasimme takaisin paikoillemme jännittämään. Kun Kkp ei tehnyt kyssäriä: ”Kuka voittaa?”, vaikka oli ollut somessa sellaisesta puhetta, niin hoidimme asian itse alusta loppuun eli mie kysyin ja poika vastas välittämättä siitä, et ympäril olijat kahto pitkil. Onneksi pelin edetessä kohti loppua kouvot vapautti katsojat piinasta ja repivät karkumatkalle. Vielä heitettiin pojan kanssa ilmoille ”kuka voitti?” kyssäri vastauksineen ja sitten olikin kiire jo läpylle kentän reunalle.



Kotimatka ja iltatoimet sujuivat hyvissä fiiliksissä. Pojan nukahdettua mie yritin vielä kirjoittaa. Mutta ei siitä tullut mitään ja taas tallentaessa aamuohjelmia pojalle viihepoksiin sippasin sohvaan. josta kolmelta heräsin. Poika yski pahasti ja inisi unissaan. Herätin hänet ja pyysin ottamaan avaavan piipun ja annoin särkylääkkeen. Kävimme sitten porukalla sänkyyn unille. Tosin mie kuuntelin vielä tovin pojan unia ennen kuin arvasin antaa itselle luvan nukahtaa.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Päivä Kumu JTeen kevätturnauksessa

Sunnuntaiaamuna herätys oli seitsemältä. Niin, arvasitte oikein.. Urheilu on melkeinpä ainoita asioita, mikä siihen aikaan saa miut sunnuntaisin liikeelle. Sain heti ohjeistuksen aamiaiselle: Puuro korvattiin cocktailpiirakoilla. Söimme tukevan aamiaisen ja aamutoimien jälkeen poika vetäisi pelikamat päälle. Kun ei oltu ensimmäistä kertaa lähdössä ulkoilmatapahtumaan, niin vaatetuksen suhteen laitoimme kerrospukeutuminen kunniaan. Ollaan ennen ysiä Sarkolan tekonurmen reunalla. Kun ei oltu ekoja paikalla, niin se ihmetytti ja kummastutti poikaa. Selitin, että paikalla olijat olivat tulleet järjestelemään tapahtumaa ennakkoon. Me oltiin silti niin aikaisessa, että hetken jouduimme oottamaan muitten paikalle tuloa. Kun porukka oli tullut paikalle, niin pelurit menivät koppiin valkun kaa. Mie hiippasin kannatuskahville Kumun kioskille.



Kun kello löi kymmenen, niin tuomari vihelsi aloituksen merkiksi pilliin. Ekassa pelissä HaPK:ta vastaan poika aloitti maalissa. Toiseen erään poika siirtyi kentälle. Matsi oli pelillisesti pojan joukkueelta hyvä, vaikka kuonoon tuli 5-2. Jäin kaipaamaan kentänreunalta seuranneena ainoastaan hiukan reippaampaa tilanne kovuutta sekä määrätietoisempaa pallon haluamista. Pelin jälkeen marssimme kioskille hyödyntämään ottelujen välistä taukoa. Mie otin makkaran, pullan ja kahvin. Poika halusi pikkupizzan ja limun. Poika itekki naureskeli ääneen juomallensa: ”Ei kauhean urheilullinen vaihtoehto.”



Toinen peli HyPS:iä vastaan alkoi puolikaksitoista ja oli todella tiukka. Peli aaltoili päästä päähän kummankaan saamatta selkeää otetta pelin hallinnasta ja vasta viime hetkillä vastustaja teki voittomaalin 4-3. Poika pelasi kenttäpelaajana koko pelin. Pojan pelissä näkyi sama ”kiltteys” pelitilanteissa kuin muunkin joukkueen. On todella hienoa, että vastustajaa kunnioitetaan pelissä eikä pelata sikaa tai ees rumaa, mutta pelinluonteeseen kuuluu tietty kovuus sekä pallon haluaminen ja siinä tuntuu meijän joukkue antavan liikaa siimaa kaverille. Ehken se on myös osittain kasvatuksellinen kyssäri. Olenhan ihekkin hokenut pojalle aina, ettei ketään saa vahingoittaa tai ees sanallisesti loukata. Pojalleni olen erityisesti painottanut hänen vastuutaan pienemmistä hänen kokonsa takia. No, aika varmaan tekee tehtävänsä tuossakin asiassa. Poika halusi ottelujen välisellä tauolla täyttää tankkiansa makkaralla. Mie otin kahvin ja mokkapalan ja ihan vain kannautuksen vuoksi ;-D.



Kello kolmetoista vastustajaksi pojan joukkueelle keinonurtsille asteli KoNan Vire. Peli oli vielä tasaisempi kuin eellinen matsi ja johtoasema vaihtui vuoroperiaatteella. Kummallakin joukkueella oli omat etsikkoaikansa ratkaista peli, muttei kumpikaan siihen lopulta pystynyt ja peli päättyi tasan 5-5. Ottelujen välisellä tauolla poika halusi nakkikätkön, pizzan ja veden. Oli kuulemma jo kova nälkä. No ihmekkös tuo. Olihan juoksuaskeleita kerinnyt kertyä jo melkoisesti. Mie tyydyin nyt pelkkään kahviin kannatuspuolen vähäisemmän kulutuksen takia.



Viimeistä peliä odoteltiin rupattelun merkeissä. Ennen peliä alkoi sataa kaatamalla ja pukkari kutsui suojiinsa. Pikkasen yli kolmen siirryttiin ulos. Joukkue meni lämmittelemään ja mie kentän reunalle leikkimään uitettua koiraa. Onneksi oli lämpimästi päällä ja takki piti luvatusti vettä. Mypa marssi vastustajaksi viimeiseen matsiin ja tuntui karkaavan omille teilleen heti alussa. Kannattajoukot kentänreunalla olivat huventuneet ja yksittäisiä kannustushuutoja kuului enää poikien piristämiseksi. Toisella puoliajalla Kumu kuitenkin ryhdistäytyi ja lisäsi liikettä kentällä. Se johti selkeään pelinhallintaan. Nälkäisempänä Kumu nousi rinnalle ja meni heittämällä ohi. Pelin lopun pieni nukahdus maksoi Kumulle kuitenkin voiton ja Mypa nousi tasoihin. Ohjelmassa oli vielä mieltä piristävä mitalien jako sekä parhaiden palkitseminen. Niiden jälkeen ohjasin pojan pukkariin vaihtamaan kuvia ja itse avustin paikkojen raivauksessa, jotta kaikki pääsisivät kotiin mahdollisiman nopeasti vaihtamaan kuivia päälle. Sitten oli aika hyvästellä kenttä.



Poika ilmoitti kotimatkalla haluavansa ruuaksi tortilloja ja isi kävi kiltisti kaupasta tarpeet uitettuna koirana. Kotona oli ohjelmassa tortillatäytteitten teko, pyykkiruljanssi ja tiskaus. Ne olivat illan viimeiset järjelliset hommat ja sitten löin läskiksi. Päivä ulkona oli vaatinut verojansa. Olimme kumpikin ihan tööt. Poika ei jaksanut pelata ees äkspoksii. Hän tyytyi tuijottelemaan ohjelmia telkusta ja tallentamiani ohjelmia Soneran viihepoksista. Mie viihytin itteeni telkulla ja internetin ihmeellisellä maailmalla. Iltatoimet menivät sujuvasti väsymyksestä huolimatta ja poika nukkui ennen kymmentä. Mie yritin viel valvoa ja kirjoittaa, mut ei siit mitää tullu. Kun laitoin pojalle ohjelmia talteen viihepoksiin, niin nukahin taas sohvaan. Pitäisi kai hommata epämukavampi sohva. Heräsin kolmelta, tallensin loput ohjelmat ja siirryin sänkyyn nukkumaan.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Yhtä pelailua

Poika oli noussut jo ennen kasia. Mie jatkoin vanumista sängyssä puol kymmeneen ja sit miekin pomppasin ylös sängystä. Rupeisin laittamaan aamiaista meille. Kun sain sen katettua pöytään, niin patistin poikaa syömään ja sen jälkeen pakkaamaan säbävermeet. Katselimme aamutoimien yhteydes formuloiten aika-ajoja. Jäämies jäätyi hiukan viimeisessä yrityksessä ja jäi lopulta kolmanneksi, vaikka tarjolla oli paalupaikkakin pitkästä aikaa. No ehken Kimi nappaa sen ensi kerralla.
Aika-ajojen jälkeen olikin jo hoppu Kuusaan urheilutalolle. Kun mokeharkkojen piti alkaa, niin paikalle purjehti lippalakki päässä tumma pilvi, joka rupesi jyrisemään meille. Jostain syystä Kouvolan kaupungin liikuntapalvelujen varauskalenterissa oli taas kerran tuplabuukkaus tiloihin eli Kouvojen junnut oli tulossa yhtä aikaa harjoittelemaan Susien mokeharkkojen kanssa. Pienen alkukarheuden jälkeen löytyi sopu tilojen käytöstä ja kumpikaan porukka ei joutunut evakkoon. Kun mie olin ennenkin käyttänyt namikoita, niin sain kunnian laskea väliverhon tiloja jakamaani. Tunti hujahti poikien harkoissa taas nopeasti. Kurvailimme kaupan kautta kotia.
Poika soitti kaverin pelaamaan äkspoksin kanssaan. Mie pyykkäsin ja kattelin naisten säbäfinaalia läppäristä, kun telkku oli varattu Minen maailman rakentelulle. Pojan kamu lähti pois puoli viisi. Mie rupesin pojan kanssa kattelee Tappara - Hifk peliä. Uunissa valmistui samaan aikaan meille illallinen. Söimme erätauolla Moilasen cocktailpiirakoita, ranskalaisia ja porsaan ulkofileetä. Ku sätis oli tuttuja, niin pyörähin siel heittää juttuu hetken pelin jälkeen. Menimme ysiltä saunaan ja sen jälkeen hoidettiin iltatoimet verkkaiseen tahtiin. Laitoin pojan unille kympin jälkeen ja itse jatkoin iltaa sätin, telkun ja kirjoittamisen parissa yömyöhäiseen.


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kumun oman suuren areenalla!

Perjantai oli hiipinyt paikalle takavasemmalta ja irvaili siinä miun yllättyneelle naamalle. Kasasin kuitenkin äkkiä itseni ja laitoin aamun pyörimään omille raiteilleen. Pikkupakkanen ja armoton laiskuus sai tyytymään autokyytiin fillaroinnin sijasta poikaa viedessä kouluun. Palattuani kotiin kirjoitin hetken odotellessani sopivampaa aikaa laittaa Nightwish jyräämään siivoamisen taustalle. Puoli kymmenen havahduin mieleni maisemista todellisuuteen. Laitoin poppikoneen rokkaamaan Nightwishiä ja rupesin tiskaamaan. Sit annoin vaan hommien rullata eteenpäin nopeaa tahtia. Kylpyhuoneessa kohteekseni joutuivat valkoiset, kiiltävät ja pyyhkeet. Vaihdoin samalla myös keittiön pyyhkeet, kun kerran pyyhekaapilla kolusin. Seuraavaksi imuroin ja pölysäiliön tyhjennysreissulle otin mukaan myös roskat säästääkseni askeleita Joo olin laiska. Säästin askeleita ja en vienyt mattoja ulkoilemaan. Mut silti oli jo pää ja paita märkänä.



Pistin pikaisesti voikkua kohti ääntä ja läksin poikaa hakemaan koulusta. Poimin pojan kyytiin ja läksimme metsästämään ruokaa. Poika koitti miuta matkalla kauppaan. Jalka kuulemma oli kipeä, vaik kirmasi autolle kuin varsa kevätlaitumelle. Sanoin vain arvellessani äkspoksin pelaamishalun aiheuttamaa rasitusvammaa: ”Pitäskö mennä kuitenkin testaa kestääks futistreenit?” Poika myöntyi: ”No mennään treeneihin kuitenkin.” Kaupa’S’sa katselin tiskillä kaloja. Saan norjalaisesta kalasta ”näppylöitä” ja siksi en sellaisia ostakkaan. Kannattaa tutustua:
http://www.hyvaasuomesta.fi/hyvaa-suomesta-merkki/miksi-valita-suomalaista/mita-suomalainen-ruoka
Illanohjelma mielessä päädyin valmiisiin suomalaisiin silakkapihveihin. Kotona odotti normirutiinit ja pieni lepotuokio ennen futistreenejä. Sitten lähdettiin kohti Kumun oman suuren mukaan nimettyä futisareenaa. Sami Hyypiälle pitää antaa isoa kättä! Hän oli aktiivifutaajana ja on nyt valmentajanakin upea esimerkki nuorille futaajille! Hän on takuulla ollut ja tulee olemaan monen nuoren esikuva! Miulle henkilökohtaisesti Sami on antanut monta upeaa hetkeä telkun ääressä seuratessa hänen edesottamuksia vihreällä veralla milloin minkälaisessa paidassa. Kaikille noille paidoille löytyy kuitenkin yksi yhteinen tekijä. Jokainen niistä on saanut sisäänsä isolla sydämellä joukkueen puolesta pelaavan pelaajan, joka kaikissa pelissä on antanut kaikkensa kentälle kuitenkin herrasmiesmäisesti aina pelaten! Taas paikka joita ei kannata ohittaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sami_Hyypi%C3%A4

https://www.youtube.com/watch?v=lL3Z_gixN4E





Treenejen ajan heitinläppää parin muun isän kanssa seuratessani syrjäsilmällä poikani tekemistä kentällä. Ei näyttänyt jalka vaivaavan. Sen verran innokkaasti poika valkkujen ohjeitten mukaan pyyhälsi. Kysyin vielä pojalta pukokopissa: Vaivasiko jalka?” Vastaus oli lyhyt: ”Ei!”
Kotimatkalla koukkasimme Supparista tarjouksesta porsaan ulkofileen ja voin. Kävin hakemassa vielä mukaani ”Pukki kvartetin”. Kotona odotti pyykkisouvvi ja muonitusmestarin virka. Pyykit koneeseen ja uuni tulille. Laitoin perunat kiehumaan ja suolasin porsaan ulkofileen eli mie tein fileeseen kaksi viiltoa, joilla liha jakautui noin kolmeen yhtä suureen osaan. Viillot kulkivat liki reunasta reunaan ja lähes läpi asti. Sen jälkeen käänsin lihan toisin päin ja ripottelin suolaa reilusti lihan päälle joka puolelle. Täydensin työn pippurimyllyllä rouhimalla mustapippuria lihan päälle. Haarukalla nostin lihaa niin, että sain myös kummatkin sivut sekä päädyt suolattua sekä pippuroitua. Sitten käänsin taas viillot ylöspäin ja toistin saman pippuroinnin ja suolauksen, jonka tein jo toisella puolella. Vetäsin vielä paistoastian suojakelmuun, jottei raaka liha olisi tekemisissä minkään kanssa aiheuttaen pöpöjen vapaan liikehdinnän jääkapissa. Tyrkkäsin valkosipulivoipatongit uuniin. Kun patongit ja perunat olivat kypsiä käytin silakkafilepihvejä mikrossa lämpiämässä. Ruuan jälkeen katseltiin Voffia. Vielä oli jäljellä iltatoimet ennen kuin poika meni unille. Mie jatkoin kirjoittamista kunnes nukkumatti tavoittaa minut ja miunki oli pakko siirtyä yöpuulle.