tiistai 14. marraskuuta 2017

Sudet Movember

Sudet Movember: #SUDETMOVEMBER
Sudet ulvoo hyvän asian puolesta. Auta pelastamaan miehet.
Tempauksen tavoitteena on kerätä rahaa hyvään tarkoitukseen, Syöpäsäätiön Pelasta miehet -keräykseen.
Tempaus toteutetaan muokatuilla Movember säännöillä, Sudet Jalkapallon edustajat aloittavat tempauksen ajamalla turkkinsa

torstai 9. maaliskuuta 2017

Runotorstai haaste 445 "kukka"

"vapaamatkustaja"


auringonsäteet
läpi pölyisen lasin
hakivat tanssiin
kukan terälehtiä
joilla mieleni istui

torstai 23. helmikuuta 2017

paalulta paalulle luovimalla



Siinähä se taas on!
Paalu ajanvirras
tuli just sillo, ku pitikin
eli ei liian myöhää tai aikaisi.
Mie niin tykkään
ajan tyylistä hoitaa leiviskäsä.

Tää paalu oli sit muute ensimmäinen
siint keskimmäisest
nautinnollisen elämäni kolmanneksesta.
Ai niin, teille tiedoks,
jotka ette viel tiijjä miun
elämän pelikirjaa,
niin olen päättäny elää
ekan 150 vuotta nauttien elämästä
ja sit kahella tarkemmi
mitä mie rupeen tekee isona.

Miun piti täs paaluvälis
kokeilla sulkakynäni lentoo tosissaa
eli olin puolikkaan vuosisa’an kunniaks
päättäny toteuttaa pilvilinnani
omasta kovakantisesta.
Miul oli selkee plääniki olemas
eli piti ottaa ekan hanskaan some,
jot olis markkinointikanavat olemas
ja sit ruveta työstää vaihees olevii
saturunokirjoi valmiiks
ja tuupata ne julkastavaks

Kuis siin sit kävikää??
Some tuli otettuu hanskaan.
Alotin bloggaa,
hyppäsin mukaan
naamakirjaan ja instaan
sekä rupesin twiittaa.
No, siin vaihees elämä laitto
taas kapustasa soppaa
ja hämmens sitä urakal
virkanaisten hennoil kätösil.

Kahoha! Hyö oli päättäny keskuuvessaa,
et ny toi jannu laitetaa hommii
ja pelastamaa isänmaan talous,
vaik heil oli hyvin tiijjos
meijän hiukka haastava elämäntilanne.
Eikä siin mitä sinänsä siis ollu.
En mie oo työnvieroksuja ollu ikuna,
eikä miusta sellasta tuukkaa.
Mutku tarjonta oli tasoa:
portsari, Inskan kirpiksen kassa
tai muita vastaavia paikkoja,
niin miun motivaatio tuppas olee hukas.
Miun puntaris paino pikkase enempi
työmaani pojan kasvattamisessa.
Koska tajusin, ettei ny mikää auta,
niin aloitin sit ihe työstää työtä,
joka motivois miuta henkisesti
sekä sopis elämäntilanteeseemme.

Miul oli selkee ajatus siit,
että työnkuvaan pitäs kuuluu
ihmiset ja sosiaalisuus voimakkaasti.
Kyselin hoitajankoulutuksen perään
samalla ku rakentelin Susien kaa
mahollista toimenkuvaani säbän paris.

Onneks tuo Susi kuvio saati
rakenneltua niin valmiiksi,
jotta päästii vetää nimmarit papruihi
ja pääsin aloittaa työt nuorten parissa.
Toi homma on oikeest kuin taivaanlahja.
Se on motivoivaa ja sopi meidän elämään
kuin mittatilauspuku,
vaik se taas kerran hautas miun unelman
melko syvälle oottaa vuoroosa.
Ai miks?
No, kun en osaa tehä mitää puolittai,
niin ei taho riittää aika kirjottamisee.

Muuten tää paalujen väli
on menny samois merkeis
kuin muutama edellinen.
Ollaan pojan kanssa
urheiltu ihe tehen
ja penkkejä kulutettu
kotikisastudiois ja katsomois.
Harrastettu muutakin, matkustettu
ja eletty yhes hyväs sekä pahas.
Olemme auttaneet toisiamme,
olemme olleet ylpeitä toisistamme
ja kunnioittaneet sekä rakastaneet toisiamme.
Sen myötä olemme kasvaneet
entistä rautasemmaks tiimiks
eli ei paha paalujen väli,
vaik se sydämen täyttävä
kainaloinen ei ookkaa tarttunu völjyy.

No… Jääpä sit tuleville tolpan väleille tehtävää,
kun yrittää ettii sopivaa kaunokaista
täyttämään kuningattaren
paikan valtakunnassamme
saturunokirjojen valmiiiksi
työstämisen lisäks
eli taas mennää
kohti tuntematonta
ja kovaa….