Vielä vanna pii... Miun projektini: "Haluan olla kirjoittaja haaveesta irrottautuminen" jälkeen, ehkäpä runoilija tai ainakin kirjoittamisella elävä.
Varotus! Kirjoittaja o syntymäonnelline, valonnäkijä ja yltiöpositiivine eli positiivari soittimenaa elämä, jonka pitkäl kurssil on ny kisällinä. Mestariksko? Tuski koskaa, ku elämä o jatkuvaa oppimist. Mut kahellaa sitä täyven vuossaan kohal uuellee.
tiistai 10. toukokuuta 2016
Rahanmenoa ei voi estää...
Tiistaiaamun vastaanotin klo 7.15 eli varttia ennen kännyn vaatimista. Iltainen sohvaan miun mittapuun mukaan aikainen nukahtaminen varmaan auttoi asiassa. Nousin heti ylös normaalin viime viikkoisten vanumisen sijaan tuntiessani ihteni ihan peipoksi. Annoin pojan kuitenkin jatkaa seikkailua unimaailmassa. Kun olin aamiaisen kattauksen suhteen valmis, niin poikakin toivotteli miulle makuuhuoneesta: ”Hyvää huomenta!" Aamutoimet menivät rutiinilla. Vein pojan kouluun ja ohjeistin häntä mahdollisen rempan viivästymisen varalta. Kävin kotona vielä hakemassa pyykit alhaalta kuivumasta ja viikkasin ne kaappiin.
Nappasin läppärin matkaan ja läksin korjaamolle. Ympäristön Autolla Mikko S. otti miut taas vastaan hyväntuulisena. Pikkuisen molemmanpuoleisen läppäilyn jälkeen ojensin avaimet ja kerroin olevani yläkerran kahviossa kirjoittamassa ja näin ollen sieltä tavoitettavissa tarvittaessa. Vierestä kuului juuri silloin tätini ääni: "Juha terve!" Täti miehineen oli ollut käyttämässä ”taivas paikkansa antajaa” huollossa ja he olivat juuri lunastamassa sitä ulos kassalla. Juttelimme hetken, kunne he lähtivät kotiin koiriensa tykö. Mie menin yläkertaan kirjoittamaan. Hörppäsin pari kupillista automaatin tarjoilemaa kahvinkorviketta kirjoitellessa. Kyl noist automaateist oikeest vaan saa paremmin veneen tervaukseen kuin juomiseen sopivaa nestettä. Pakkasin rojut kassiin ilmoitetun valmistumisajan lähestyessä ja läksin kassalle. Lunastin auton ulos Mikko I:ltä, joka ei ollut Mikkoa pahempi. Lasku oli, kuten ennakkoon toinen Mikko oli sanonut 380€. Mikko I. kertoi huoltomiehen sanoneen takanavan pitävän pientä ääntä. Kyselin tilanteen akuuttiuden ja kustannusarvion. Ei ollut kuulemma vielä akuutti ja hintakaan ei taloutta tulisi kaatamaan, jos remppa tulisi ajankohtaiseksi. Menin korjaamolta Prismaan ja ostin läppärin vihdoin pitkän arpomisen jälkeen. Kotimatkalla kävin hakemassa pojan koulusta kotiin iltapäivärutiineille. Kun viukkaa ei ollut open koulutuksen takia, niin poika harjoitteli kotona hetken ennen kuin rupesi pelaamaan äkspoksia.
Pian läksimme säbäharkkoihin. Meil oli kaveriharkat eli jokainen poika sai kutsua kaverinsa tutustumaan meijän toimintaan osallistumalla harkkoihin. Pojat olivat saaneet seitsemän kaveria kutsuttua mukaan. Miusta se oli tähän aikaan vuodesta ihan hyvä määrä. Harkat meni ihan hienosti, vaik vähän näyttämisen halu nosti päätään harkkojen aikana. Menimme kaupan kautta kotia, jossa odottivat ruoka- sekä pyykkisouvvi (luovuus kunniaan eli nuottiteline tilapäiskäyttöön), iltarutiinit ja pojan unille laitto. Ihe jatkoin iltaa teeveen ääressä kahtomalla mestareiden liigaa herkkujen kera sekä sen jälkeen tietsikalla istuen. Unille kävin vasta yömyöhällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos siulle ajankäytöstäsi :-)
Ystävyyel
Juha