Vielä vanna pii... Miun projektini: "Haluan olla kirjoittaja haaveesta irrottautuminen" jälkeen, ehkäpä runoilija tai ainakin kirjoittamisella elävä.
Varotus! Kirjoittaja o syntymäonnelline, valonnäkijä ja yltiöpositiivine eli positiivari soittimenaa elämä, jonka pitkäl kurssil on ny kisällinä. Mestariksko? Tuski koskaa, ku elämä o jatkuvaa oppimist. Mut kahellaa sitä täyven vuossaan kohal uuellee.
lauantai 7. toukokuuta 2016
Haastetta kerrakseen...
Mie oon aina ollun sen verran hullu, etten oo osannu pysyä niis asiois mitä osaan tehä. Niin, joku irvileuka sanoo varppina: ”Pakon sanelema juttu siul, ethä osaa mitää!” Tähän oli pakko etsiä juuri sen takia tämä runoni:
"suorastaan ammattilainen"
Väität,
ettei minusta ole mihinkään
ja en olisi hyvä missään.
Sanon moiselle: ”Hui hai!”
”En ikinä tee mitään”
väittämäsi mukaan olen
kaikkein paras töiden laistaja.
”Enkä tee mitään oikein”
väittämä on hieman ristiriidassa
edellisen kanssa,
mutta sen mukaan olen kaikkein
paras virheiden tekijä.
Muistan asiat mielestäsi aina väärin
ja oman edun mukaisesti.
Olen siis kaikkein paras unohtamaan
ja oman edun tavoittelijakin.
Koska kaikki on aina minun syytä,
olen myös kaikkein paras syyllinen.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä
haluan itse
pitkän opintien kulkeneena
lisätä listaan
olevani kaikkein paras anteeksiantaja,
jos et sitä ole sattunut huomaamaan…
Niin… Jos ihminen haluaa kehittyä, niin pitää haastaa itsensä tekemällä asioita joita ei mukamas pysty tai osaa… Miulle kirjoittamisen suhteen oli ennen haasteena kirjoittaa lyhyesti. Sitten tutustuin haikuun ja tankaan.. Ekana olin sitä mieltä, etten taivu moiseen muottiin. En edes pitänyt yhtän niistä.. Eihän ne kertoneet ees tarinaa.. Sitten vain pakotin itseni tekemään niitä ja huomasin niiden kertovan tarinaa siinä missä pitkätkin runot.. Tienviitottajalla oli vain kovempi työ laittaa viitat oikein ohjaamaan lukijaa, jos halusi lukijan löytävän perille. Nykyisin olen jopa tykästynyt niihin ja aina halutessani kiusata ihteäni tahi huomatessani rönsyilevän holtittomasti vaadin iheltäni muutaman ”määrämittaisen lyhkäsen” väliin.
Laulujen sanojen kanssa on ollut sama juttu kuin nuitten lyhkästen. Kun miussa ei ole musikaalisuutta tippaakaan, ne eivät vaan tunnu miun jutuilta. Siksi päätin haastaa ihteni nyt oikein kunnolla Kouvojen tarjotessa tilaisuutta vääntää Stigin ”Puumaa mä metsästän” sanoituksen hiukan uuteen muotoon eli tuon biisin sävelellä voi joku kai koklata istuuks nää miun sanat kappaleeseen ollenkaan :-)…
”Pantteria sä metsästät”
Kouvolassa arenalla Kouvot näin mä parketilla.
Mä tiesin, että homma etenee.
Ilmassa kouvot levapalloja omi.
Mä tunsin päätyyn nää menee.
Sä oot takamies, ja silloin kun sä heität, niin sukka soi.
Sä oot korismies, ja donkatessas palloa raudat valittaen soi.
Sukka soi, sukka soi, se soijoijoi.
Kouvot oi! fanit ulvoi, se soijoijoi.
Pantteria sä metsästät koko sydämestä.
Pitää vain osata pussittaa oikeista paikoista.
Sun huukista humallun, sun alley-oopiis ihastun.
Mä kaikkeni peliin sun tavoin lyön.
Takamiehen elämää, kolmosilla lehtiin päivittäin.
Eturautaan jää tähti eilinen.
Voitot täytyy ottaa, vain niillä pantteria nostetaan.
Sankarit ne vain yössä karkeloi.
Sä oot takamies, ja silloin kun sä heität, niin sukka soi.
Sä oot korismies, ja donkatessas palloa raudat valittaen soi.
Sukka soi, sukka soi, se soijoijoi.
Kouvot oi! fanit ulvoi, se soijoijoi.
Pantteria sä metsästät koko sydämestä.
Pitää vain osata pussittaa oikeista paikoista.
Sun huukista humallun, alley-oopiis ihastun.
Mä kaikkeni peliin sun tavoin lyön.
Pantteria sä metsästät koko sydämestä.
Pitää vain osata pussittaa oikeista paikoista.
Sun jumpperista humallun, blokkiis ja skriinis ihastun.
Mä kaikkeni peliin sun tavoin lyön.
Kouvot tekee ratkaisun, riemuks sekä mun et sun
varmasti kolmosia upottelee.
Sä armoa et anna, et häviäjänä suostu poistumaan
Peli jatkuu ja voitto lähenee.
Se lähenee, ja lähenee.
Mestaruus lähenee, se lähenee, se lähenee.
Pantteria sä metsästät koko sydämestä.
Pitää vain osata pussittaa oikeista paikoista.
Sun huukista humallun, alley-oopiis ihastun.
Mä kaikkeni peliin sun tavoin lyön.
Pantteria sä metsästät koko sydämestä.
Pitää vain osata pussittaa oikeista paikoista.
Sun jumpperista humallun, blokkiis ja skriinis ihastun.
Mä kaikkeni peliin sun tavoin lyön.
Ihe olin tyytyväinen tekeleeseen ja sehän miulle riittää. Tietysti kehittymiseni kannalta olisi hienoa saaha muiltakin kriittistä palautetta pystyäkseni ymmärtämään kuinka lukijat tahi kuulijat ymmärtävät tai tavoittavat miun ajatuksia…
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos siulle ajankäytöstäsi :-)
Ystävyyel
Juha