Yhtä juhlaa

Torstaihi ja pojan yheksänvuotispäivään heräsin jo kuudelta valmistelemaan pojalle juhlia. Herätin pojan puol seittämän onnittelemalla. Laitan tähän linkin, josta näkee kyseisen päivän postauksen:

https://plus.google.com/u/0/+JuhaTenhonen/posts/2z1TvXoy15o

Aamu meni siis juhlies. Vein pojan kouluun ja menin ite terkkariin. Tiukkasin aikaa lääkäriin. Kun en suostunut pelkkään hoitaja-aikaan (Ei miul mitää hoitsui vastaan oo, mut nyt tiesin tartteevani lääkäriä ihan varppina), niin pienen käenväännön jälkeen sain ajan iltapäivälle lekurille.
Läksin kotia. Jätin pyykkäyksen väliin tietoisena siitä, että illalla tulee kuitenkin taas koneellinen pelivermeitä. Istuin koneen ääreen, postasin nettiin pojan aamujuhlista kuvia ja kirjoitin. Söin hyvissä ajoissa ja menin hakemaan pojan jo yheltä, et kerettäisiin taas hiukan juhlistaa synttäreitä ja tarkistaa läksyt ennen lekuria.

Läksin lekuriin sillei, et ennätin terkkariin ennen kahta, vaik aika oli vasta 14.20. Kun miulla ei ollut tarkkaa tietoa mihin mennä ja ettei kenenkään tartte oottaa miun takia. Miusta on todella epäkohteliasta myöhästyä ees hetki… Terkkaris marssin siihen samalle vastaanottotiskille, jossa olin aamulla suorittanut henkisen käenväännön. Kysäisin ja sain ohjeistuksen kauniilta sekä hymyilevältä naiselta ja miehinen mie murahteli tyytyväisenä jatkaessa matkaa osoitettuun paikkaan oottamaan. No, tavoilleen uskollisena lääkäripalvelut antoivat odottaa itseään. Viisarit hiveilivät jo kolmen pintaa oven avautuessa yhtä aikaa silmieni sekä suuni kanssa. Todella kaunis naislekuri pyysi miut huoneeseen. Tein heti selväks miks oon paikal eli kerroin olevani hakemassa vastausta ja lääkkeitä vaivaani enkä suinkaan valittamassa huvin vuoksi tai hakemassa saikkua. Lisäsin lähteväni normisti lääkäriin vasta pää kainalossa ja nyt oltaisiin ainakin hyvin liki sitä tilannetta kuvainnollisesti. Lääkäri pyysi riisumaan paidan, kuunteli, katseli, kosketteli kysyen tekeeks kipeetä, kyseli ja jatkoi taas tutkimuksia. tuumasi välil :”Teidän selkä on yksi iso möykky ja lihakset ovat ihan jumissa”. Mietin, et onneks ei mitannut verenpainetta. Olisi takuulla ollut sellaiset paineet, että lekuri olisi tilannut piipaa-auton viemään mäelle. Sen verran tuntui syän vastaavan naisen kauneuteen. Aikansa tutkittua lääkäri kahtoo kauniilla silmillä syvälle silmiini ja olin kiitollinen istuvasta asennostani tuntiessani jalkojen spagetoituvan. Lääkäri sanoi, että tarvitsisi vielä labratutkimuksia diagnoosin tueksi. Hän määräsi miut siis labraan, jossa otettaisiin syänfilmi, kurkusta bakteerinäyte, röntgenkuvat keuhkoista sekä verikokeita ja laittoi e-reseptillä apteekkiin Burana kuussatasta särkyyn, Sirdaludia (2mg) rentouttamaan lihaksia ja Flavamedia (30mg) liman irrotukseen. Lekuri lisäsi vielä liikuntarajoitteen eli rasittavan liikunnan välttämissuosituksen ennen tuloksien selviämistä. Menin apteekin kautta kotiin ja melkein samalla oven avauksella läksimme pojan kanssa hakemaan pojan kamua mukaan säbäminiturnaukseen lyseolle. Miniturnaus pelattiin yhessä nollakasien kanssa sekajoukkueilla puolikkaas kaukalos 1+3 joukkueilla. Näin nuorilla lapsilla tuo vuosikin muuten muodostaa todella ison kuilun lapsien välille fyysisten ominaisuuksien ja taitotason osalta. Pelit menivät kuitenkin ihan hyvässä hengessä.
Turnauksen jälkeen vein pojan syömään Amarilloon pienenä yllätysjuhlistuksena synttäripäivälle. Pojan mummot soittivat vuoron perään kotimatkalla sekä meidän kerittyä kotiin onnittelunsa pojalle. Kotona oli ohjelmassa pyykkisouvvi, junnuleijonia telkusta, iltatoimet ja pojan laitto unille. Poika kehasi vielä: ”Oli käheet bileet. Kiitos isi!” Mie yritin vielä sinnitellä iltaa pitemmäksi. Mut lääkkeet ja yheksältä alkanut syönti sekä juontikielto ennen verikokeita teki tehtävänsä ja nukahdin sohvaan. Yöllä kömmin pojan viereen jatkamaan unia hiukan mukavammin.