Sirkustemppuja

Sunnuntaiaamuna mie heräsin kymmenen ja kymmenen. Rupesin laittelee aamiaista hiljaksee, siis kiireettä ja ääneti, pojan vedellessä sikeitä täysiään. Poika nukkui peräti varttii vaille yhteetoista. Puurot ja muut eväät lapettiin kohti ääntä, jot jaksettas mennä. Päivän ohjelma oli nimittäin vielä tiukempi kuin eilen oli ollut. Aamurutiinit hoidettiin tyylikkäästi pois alta ja lähdettiin kohti sirkusta.

Sirkus Finlandiasta muodostui meille aikanaan Tohmiksella asuessa sellainen kesään kuuluva jutska, jossa oli oltava paikalla. Sirkus vieraili meidän naapuritontilla ja poika oli innokas sirkusfani jo alle jauhesammuttimen kokoisena. Olimmekin vakiokalustoa sirkusalueella sen saapuessa Tohmikselle. Pikkuisen isompana poika osallistui jo sirkuslaisten kanssa tutuksi tultuaan muutamiin helppoihin hommiinkin lippuluukunvaunun valmiiksi laitossa. Tänä vuonna tuo rituaali jäi ekan kerran väliin sitten kaksivuotis kesän ja nyttenkin vain täyteen puukatun ohjelman takia. Poika kuitenkin elättelee vielä toiveita juhannuksena ”sirkusteltan pystytyksestä” Tohmiksella. Meillä oli liput ostettuna jo ennakkoon varmuuden vuoksi, jotta varmasti pääsisimme aitioon. Kävimme lippuluukulta kuitenkin ohjelmalehtisen ja vaihdoimme muutaman sanan tutun myyjän kanssa. Näytös oli todella upea. Ikinuori isäntä ja 40-vuotis sankari näytti areenalle todella parasta osaamistaan ja hemmotteli vieraitaan uskomattomilla numeroilla. Pakko on nostaa yksi nimi pikkaisen muita ylemmäs upean esityksen hienosta esiintyjäkaartista eli Marko Karvo. Taikuri Marko Karvo teki historiaa voittamalla ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruuden estraditaikuuden yleisessä sarjassa Blackpoolin oopperatalossa Britanniassa 2012. Linkistä lisätietoa kaikille kiinnostuneille:

http://www.markokarvo.com/pages/home_effect1.htm

Reilu kaksi tuntinen esitys väliaikoineen meni kuin siivillä.

Liitin noihin kuviin todistusaineistoa pojan osallistumisesta sirkusteluun. Tuo sirkustelu on ollut meillä muuten melkoisen fanaattista hupia. Sirkuksen kaupunkiin saapumispäivinä herätys on ollut aina ennen kuutta, koska poika on halunnut olla aina paikalla ensimmäisen auton saapumisesta teltan esiintymiskuntoon saamiseen asti.
Näytöksen jälkeen ajoimme keskustaan Ässä-parkkiin. Kun keli oli melkoisen kolkko, niin odottelimme hetken autossa ovien aukeamisajankohtaa. Ihmisvirran lisääntyessä kohti hallia poika sanoi: ”Mennään mekin jo oven taa oottelee sisäänpääsyä.” Menimme ja onneksi pääsimme pian ensimmäisten joukossa sisälle. Sisällä otimme munkit ja kahvin miulle, kun lihiksii ei viel ollut. Menimme omille paikoille syömään sekä fiilistelemään hetkeksi ja sit hakee lihikset sekä pojalle limu, Royal-patukka ja karkkipussi. Kouvojen peli oli alusta pitkään kipsis ja katsomossa sai olla tulisilla hiilillä. Lopulta Kouvojen voima ja tahto tuli vaan sellaiseks vuoreks, jota BC Nokia ei jaksanut kiivetä ylös asti ja voitto maistu todella hyvältä kotikatsomossa. Loppuvihellyksen jälkeen pojal oli kauhee kiire läpyjonoon ja riensimme kentän reunalle. Miuta kyl pikkasen ihmetytti yleisömäärä.. Ei nää matsit oo kuitenkaan jokapäiväistä herkkua ja Kouvojen esitykset ovat melkoista sirkustelua pelistä toiseen eli palloakrobatiaa parhaimmillaan.

Läksimme läpytyksen jälkeen hyvis fiiliksis Kotiin. Ruokana oli entisiä.. Joo.. Kaikkea ei voi saaha. Yh ei vaan repee moneks ja hiukka heikkohappisena alitin riman ruokahommis, ku tarjosin viihettä isol käel ja poika nautti kuitenki kaikest näkemästään ja mikä tärkeintä yhes miun kanssa! Mie istahin syönnin jälkeen hetkeks koneelle. Poika kahto Lakkoa ja Herbaa. Ohjelmassa oli enää iltarutiinit ja poika unille. Ite pyörähin hetken heittää juttua sätis ennen kuin kävin unille, jotta jaksaisin nousta kattoo junnuleijonien finaalin kello kolme.