Opiskelua

Pikkulauantai oli synkkä heti aamusta. Olo oli tosi kurja ja kelikään ei hellinnyt. Onneksi poika oli jo ihan kunnossa. Kasilta känny huuteli puhelua pukkaavan poikani äänellä (Mitenköhän pitkään poika antaa käyttää noita jauhesammuttimen kokoisena nauhoitettuja ääniä puhelujen ja viestien merkkiääninä?). Kuntouttavan työtoiminnan virkailija soitti ja ilmoitti: ”Maanantaina on kuntouttavan työtoiminnan sopimuksen allekirjoittaminen kello kymmenen”. Miusta oli pikkaisen hassua, ettei edes naispuoliselle viranomaiselle tullut mieleen kysyä miulta, joka olen kuitenkin yksinhuoltaja, asian sopivuutta perheen arkeen tai edes miun menoihin. Mietin oliko kyse siitä, että olen mies tai/ja siitä, että olen viranomaisten silmissä työttömänä vailla oikeuksia ja ihmisarvoa. Niin, ja ei sillä, että asialla olisi ollut miulle tai meille merkitystä. Olemme pojan kanssa tottuneet venymään milloin mihinkin. Eikä tässä ollut kysymys kuin yhden kouluaamun uudelleen järjestelystä. Onneksi poika on jo noin iso ja reipas.
Aamurutiinien jälkeen vein pojan kelin takia autolla kouluun. Itse menin kaupalle ostamaan kakun, limun, hedelmiä, currybroiskutarpeet ja vähän sitä sun tätä puuttuvaa. Kotona en jaksanut laittaa pyykkikonetta päälle oloni takia. Viikkasin ja kaapitin kuitenkin kuivat pyykit, tiskasin ja rupesin kirjoittamaan. Aikani kirjoitettua söin jämiä. Syötyä palasin koneen ääreen. Kellon tultua pykälään hain pojan ja kävimme iltapäivärutiinit lähes tarkastuslistamaisesti läpi. Poika kysyi saisiko kaveri tulla illalla kylään. Kielsin, kun en itse olisi paikalla koulutuksen takia. Lupasin kuitenkin hänet kyläilemään, jos se olisi ok kaverin vanhemmille. Poika sai sovittua kyläilyn. Tosin kylään pääsi vasta miun jo ollessa koulutuksessa. Sovimme selkeät säännöt pojan kaverin luona vierailulle ja poika soitti viukkaläksyn.

Lisäsin tuohon kuvasarjaan päivällä silmillä poimitun ja kännyyn talletetun.

Ruuaksi kokkasin meille currybroiskua, söimme ja kohta sen jälkeen miun oli lähdettävä koulutukseen. Muistutin vielä poikaa sovituista säännöistä ennen lähtöä. Soitin kaverin isälle ja kerroin pojan kanssa sovitusta, jotta hän tietäisi mitä olemme pojan kanssa sopineet ja missä raameissa poika voi toimia. Sanoin asian olevan poikani omatoimisuus harjoittelua.
Ajelin Lumonille ja tsekkasin parkkipaikalla kännystäni viestit. Poiki oli viestitellyt sovitusti lähdöstä kaverin luo, sinne saapumisesta ja poistulojärjestelyistä. Mie sain taas syytä tyytyväisyyteen ja ylpeyteen. Nappasin repun ja menin luentosaliin viisastumaan. Koulutuksessa käytiin läpi uusien Susien kotisivujen käyttöä ja hallintaa. Koulutus kesti pari tuntia ja oli aivan asiallinen paketti, josta oli apua ainakin miulle eli ei mikään turha reissu. Kotimatkalla kävin Prismasta Äkspoksiin Änäri kuustoista pelin pojalle synttärilahjaksi ja menin hakemaan poikaa sovitusti. Heitin muutaman sanan kamun isän kanssa ennen miun ja pojan kotiinlähtöä. Vaihdoimme pojan kanssa kuulumiset, hoidimme iltarutiini ja pojalle unta palloon. Mie rupesin kirjoittaa ja selaa internetin ihmeellistä maailmaa. Ennen nukkumaan menoa katoin pöydän valmiiksi, jottei aamulla menisi synttärivalmisteluissa kohtuuttoman kauan.