Korjaavia toimenpiteitä

Perjantaiaamuna poika pyysi viiden aikaan särkylääkkeen hampaan takia. Kävin antamassa ja nukuimme vielä hetken. Hoidimme herättyämme aamutoimet ja vein pojan kouluun vappujuhliin.

Kotona mie laitoin pyykkiä koneeseen ja rämpytin vartin hammaslääkärin särkypäivystykseen ennen kuin pääsin edes jonoon. Hetki vielä jonossa ja ihme tapahtui! Elävä ihminen jutteli miulle luurin toisessa päässä. Sain ajan pojalle Eskolanmäelle klo 12.45. Niin, nämä Kouvolan terveyspalvelujen ajanvaraukset puhelimitse ei kyllä oikeasti vaan pelaa edes välttävällä tavalla ja siksi monasti on fiksumpaa mennä paikan päälle, jos vaan on mahdollisuus.
Olin miettimäs just unia, kun ovikello soi. Yhden talon vanhemman rouvan verhotanko oli tipahtanut ja miuta tarvittiin hätiin. Ripustin verhon kiskonipsuihin ja kysyin oliko muuta. Ei kuulemma ollut ja rouva tyrkytti palkkiota. Mie en suostunut ottaa mitään korvausta eto hommasta. Menin kotia takas ja päätin unohtaa unet. Tavoittelin luurin päähän kuntouttavan työtoiminnan henkilöä huonolla menestyksellä.
Luontoni petti hiukan iltaisen siivoamattomuus päätöksen kanssa eli kylppärin valkoiset ja kiiltävät joutuivat kohteekseni. Vauhtiin päästyäni vaihdoin myös pyyhkeet. Pyykkikonekin piippasi valmiiksi tulon merkkiä. Otin pyykit koneesta ja varasin roskikset eteiseen. Ekana vein pyykit ulos kuivumaan ja samalla vauhtidilla myös roskat omiin astioihinsa. Pesin ekon. Laitoin tiskiveden valumaan ja kastelin kukat. Puhelin heräsi. Kuntouttava soitteleli takaisin. Kyselin kuntouttavan toiminnan vaikutuksia työttömyysilmoitukseen ja höpötettiin muutakin asiaan liittyvää. Yritin ruveta kirjoittamaan, mutta läppäri vain konttasi. Kun olin aikani tapellut sen kanssa, se kasasi ittesä. Kello oli vaan ennättänyt rientämään syömisasentoon. Syötyäni meinasin ruveta tiskaamaan, kun taas puhelin vaati huomiotani. Mikko S. soitti Ympäristön Autosta kertoen jousien tulleen sekä varaamastaan ajasta autolleni juuri peruuntuneen ajan paikalle iltapäivälle, jottei vaan kävisi vahinkoa. Hän kysyi kävisikö aika miulle. Emmin pojan hammaslääkärin takia. Mikko sanoi: ”Ei hätää eli tuut, jos pääset nyt tai sit sovittuna aikana maanantaina. Sovittiin sitten niin. Huomasin taas kellon ennättäneen. Pakkasin kassiin läppärin, tabun, Kouvolan Sanomat, pojalle kevyemmän takin ja aurinkolasit.
Lähdin hakemaan poikaa ja puhelin soi jo kolmannen kerran aamupäivällä!! Poika pyysi hakemaan hänen heidän päästyään aikaisemmin. Kerroin olevani jo melkein autos. Ajoin koululle poimimaan poikaa kyytiin. Poika vaihtoi takin ekana ja hyppäsi sitten kyytiin. Ajoin Eskolanmäelle hammaslääkäriin. Pienen odottelun jälkeen pääsimme sisälle. Poika vastaili reippaasti lekurin kyssäreihin ja eiku pukille sit. Hoitajan vielä etties puudutuspiikkiä lääkäri oli kiskaissut jo hampaan irti. Vesi kiersi pojan silmis, mut ei hän ääntäkään päästänyt. Lekuri antoi viel ohjeet matkaan. Ruokavalion kohta eli kylmää jätskiä tai jogurttia herätti jo hymyn pojan kasvoille. Vilkaisin kelloa ja totesin meidän kerkeävän viemään auton remppaan.
Suuntasimme Kymen wienerin herkkupajalle ekana poimimaan mukaamme upeat leivokset, munkkipossut ja munkkirinkelit vapun kunniaksi. Siitä ajoimme Ympäristön Autoon, jossa poika teki ilmoituksen tulostamme ja avaimen luovutuksen. Tunnelma oli tiskin takana hilpeä ja arvostava. Me menimme yläkertaan odottelemaan. Poika puuhaili tabul ja mie kirjoitin. Välil poika kysyi kamua pelaamaan illaksi. Saatuamme auton taas lunastettua pois huollosta ehjänä ajelimme lähes neljäsataa egeä köyhempinä kaupan ja kamun kautta kotia.
Mie laitoin meille välipalaa. Kun pojan hampaan monttu ei enää vuotanut eikä tuntunut kipeältä, poika halusi lääkärin ohjeista huolimatta muitakin herkkusia kuin jätskiä. Iltapäivä ja alkuilta meni poikien pelatessa ja miun kirjoitellessa. Eikä se juuri siitä muuttunut illemmallakaan. Poika pyysi vielä tukevampaa iltapalaa ennen iltatoimia ja otimme varaslähdön vappuun.