Soppari ja palkintoja

Maanantai ja uusi viikko ei ollut vielä kunnolla ees alkanut kännyn vaatiessa pikkasen vaille kolme hereille kattomaan Pikkujellonien finaalia rapakon takana. Laitoin tippumaan puoli pannullista kahvia ja lohkaisin puolikkaan Viennetasta. Pesin myös rasiallisen rypäleitä ja kuorin kaksi appelsiinia. Peli oli alusta asti yhtä Leijonanäytöstä ja yhtään ei kaduttanut aikainen herääminen. Pelin jälkeen kuuden maissa yritin vielä hetkeksi ummistaa silmäni.

Olin onnistunutkin, koska seuraavan kerran havahduin valvemaailmaan kasilta kännyn vaatimana. Kerroin pojalle ilouutisen. Heitimme läpyt ja pistimme aamurutiinit pakettiin. Vein pojan puoli kymmeneksi koulun pihaan ja ihe jatkoin kohti Susien toimistoa allekirjoittamaan sopparia kuntouttavasta työtoiminnasta. Paperisota tuli hoidettua ja sovin tulevani keskiviikkona toimistolle töihin. Lisäksi lupasin mennä auttamaan junnupäällikköä Susien palkitsemistilaisuuden järjestelyissä iltapäivällä. Kotimatkalla pyörähdin Ympäristön Autolle varaamaan autoon takajarrurempan. Mikko S. oli tiskillä vastassa miuta. Hänen kanssaan asia hoitui rennon asialisesti ja tapahtumasta jäi hyvä fiilis. Pistäydyin Prismassa katselemassa läppäriä ja hain sitten ruokaa Kuusaan ässästä.
Kotona söin, hoidin säbäjoukkuejuttuja ja kirjoitin. Menin hakemaan pojan koulusta jo ennen ip:eetä, jotta kerettäisiin hoitaa läksyt, välipala ja poika saisi hetken huilata ennen lähtöä. Olimme ennen neljää jo liikkeellä, että olisimme sovitun mukaisesti puol viis viimeistään paikalla Mansikka-aholla. Saimme junnupäälliköltä ohjeet ja poika meni pukkariin pukee mokenvermeitä. Mie rupesin kasaa kaukaloa. Homman olles loppusuoralla poika tuli apuihin. Kasasimme kaukalon ja nostin maalit kaukaloon.

Päävalkku toi pallot ja liivit sekä pelaajalistan. Paikalle ennättäneet pojat rupesivat vetelemään. Mie laittelin jp:een kanssa palkintopöydän valmiiksi. Sen jälkeen jaoin omat pojat kahdeksi joukkueeksi mahdollisimman tasaisten joukkueitten ajatus mieles. Tein kuuluttajalle joukkueitten pelaajalistan ja jp antoi pojille ohjeet näytöspelejä varteen. Me poikien valkut saimme olla ylpeitä pojista. Kaikki pojat olivat paikalle ajoissa täydessä sotisovassa ja ohjeistuksen kuuntelukin oli mallikelpoista. Susien puheenjohtaja piti avajaispuheen ja sen jälkeen pojat päästettiin irti. Mie olin tuomarina. Peli meni tyylikkäästi. Ohjelmassa seurasi joukkueissansa ansioituneitten laumalaisten palkitsemista, kahvit, toinen näytös peli, lisää palkintojen jakoa ja kotiinlähtö. Kotona oli pyykkäys ja ruuaksi tein uunissa Atria grillivartaita ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Ne olivat sen verran karmea kokemus niin jänteisinä, että luokittelimme ne pojan kanssa ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi. Sitten hoidimme iltarutiinit ja poika meni unille. Mie yritin kirjoitella, mut vetämättömyys vaivasi. Söin hedelmiä piristykseni ilman tehoa. Pyörin netis hetken ilman päämäärää ja sillai siel kyl menis aikaa. Irrottauduin netistä ja siirryin sohvaan laittamaan pojalle aamuohjelmat talteen ja taas hyydyin siihen. Heräsin kolmelta ja siirryin sänkyyn.