Hylsy, tuuria ja hyvää palvelua

Toiveikas päivä alkoi varttia vaille seiska kännyn rähinään tai ainakin siltä se tuntui. Hoidettiin aamurutiinit poikkeen ja vein pojan kouluun. Mie tulin takas kotiin ottaa pyykit kuivumasta. Hetken kirjoitin ja sitten oli aika lähteä duuniin. Junnupäällikön ohjeen mukaan vein nyt auton parkkiin Sumulaakson pysäköintialueelle. Pitkänä ja asiaan perehtyneenä pääsin korjaamaan ensimmäiseksi katon jyrisevää loisteputkivalaisinta tilapäisratkaisulla. Korjaus onnistui ja hiljaisuus laskeutui. Sit keskusteltiin vähän kesän jutuista odotellessa ohjeistajaa kotisivujen käyttöön. Hänen tultua käytiin läpi sivujen hallintaa kunnes sivuston siirto toiselle palvelimelle keskeyttää sen. Naputtelin hetken kyselyitä Exceliin ja sain kaikki tulleet vastaukset tallennettua. Sitten sovitaan mahdollisista tulevien kyselylomakkeiden tallennuksesta ja seuraavan viikon työajasta.

Mie menin autoineni katsastuskonttorille tarjolle. Tuuri oli kohillaa. Sain ajan puolen tunnin odotuksen päähän. Lupasin oottaa. Katsastaja löysi katkenneen etujousen ja värin menettäneet takavilkut eli hylsyhän siit tuli. Silti taas jäi hyvä fiilis tosta konttorista. Kaukana takana ovat ajat jolloin katsastukseen ei saanut parhaimmalla tahollakaan yhdistettyä hyvää fiilistä ja palvelua. Mie kurvasin ”taivaspaikan tarjoajan” huoltoon kyselemään jousia ja aikaa niiden vaihtoon. Katsastusmies nimittäin kertoi, että Mondeos menee yleensä myös rengas ja pahimmillaa abs-anturi jousen katkettua. Miul oli ollut kuulemma tuuria ja en halunnut koklata tuuriani yhtään sen enempää kuin tarve oli. Mikko S. sattui taas tiskille ja asiallisen rento tyyli näytti olevan hänen vakiovaruste, niin lupsakan sujuvasti sain taas varattua ajan maanantaille. Jos jousia olisi löytynyt varastosta, niin Mikko olisi järjestänyt ajan jo perjantaille. Autoilevalla kouvolalaisella on siis palvelut ainakin kohillaan K1-konttorin ja Ympäristön auton ansiosta.

Hain pojan ja menimme kotiin. Poika oli kerinny tehä läksyt jo ip:ssä. Mie laitoin tukevan välipalan ja tarkistin ne, vaik olivat vasta maanantaille. Sit ohjelmassa oli rentoa oleilua ja valmistuminen säbäharkkoihin. Ne vedettiin pienel porukal sairauksien ja koulujuhlien takia. Ehken porukan pieneyden takia tekemisen laatu oli erinomaista. Harkoista menimme kiireellä kotia kattoo Leijonien ja ”Suuren mahtavan” lätkäpeliä viihepoksista. Ruuaksi lämmitin meille jauhelihakastiketta. Pelin jälkeen hoidettiin pikaisesti iltatoimet ja laitoin pojan unille. Mie sukelsin viel internetin ihmeelliseen maailmaan ennen unia.