Sumua ja kukkasia

Torstaiaamu oli kovin sumuinen ikkunan takana kuten myös päässäni. Olisi kai tunnustettava, että ihan samalla tapaa ei nykyisin jaksa valvoa kuin ennen ilman se näkymistä jossakin. Aamun ainut poikkeus normikuvioista oli pojan luistelukamojen pakkaus kouluun mukaan. Taisi olla viimeinen talvellinen aktiviteetti tänä keväänä. Lumikenkäily jäi miulta kokonaan tältä talvelta. Täällä Kuusaalla ei ollut kunnolla lunta ja hiihtolomaviikolla olin sairaana Tohmajärvellä ollessamme.
Vietyäni pojan kouluun tulin kotiin pakkailemaan papereita kasaan pojan vuositilistä maistraattille sinne vietäväksi. Niin.. Tuo on kai meidän yhteiskunnan niitä kukkasia mitä en koskaan opi ymmärtämään. Kai nyt jokainen kunnollinen vanhempi ajattelee ja ajaa aina kaikissa asioissa ilman muuta lapsensa tai lapsiensa etua ilman yhteiskunnan valvovaa silmää. Miun mielestä asian tekee vielä pahemmaksi yhteiskunnan kohtuuttoman kovalla kädellä suorittama rokottaminen tästä valvonnasta. Miusta tuntuu lapseni parasta aina ajattelevana vanhempana, että systeemi ruokkii ja pitää itseään elossa näennäisen lapsen edun ajattelun kustannuksella. Meidän osalta tämä hulluus alkoi, kun jäin yksinhuoltajaksi ja vapaudumme siitä vasta pojan saavuttaessa täysikäisyyden. Hiukan asiaa kärjistäen miusta tuli samalla hetkellä yhteiskunnan mielestä kyvytön huolehtimaan poikani eduista ja varsinkin taloudellisista asioista. Yhteiskunta ilmoitti miulle tylysti pian ikävien tapahtumien jälkeen, että he rupeavat poikani edunvalvojaksi ja pyysivät miulta allekirjoitusta paperiin edunvalvonnan heille siirtämistä varten. Ajatus oli miusta pöyristyttävä ja en nimeäni moiseen paperin suostunut laittamaan. Kävin ilmoittamassa myös maistraattiin eriävän mielipiteeni asiasta ja taistelevani oikeudestani tarvittaessa vaikka oikeustoimin. Pienen mietinnän jälkeen minut nimettiin pojan edunvalvojaksi. Tosin samalla meidät valjastettiin systeemin vetojuhdaksi noilla maksuilla mitä peritään milloin mistäkin mukamas valvonnallisesta toimesta.
Niin.. Kärjistettynä yhteiskuntaa kiinnostaa näissäkin asioissa ainoastaan raha. Ai miksikö? Koska ei kukaan missään vaiheessa tapahtumia kyseenalaistanut minun kykyä huolehtia poikani muusta hyvinvoinnista, vaikka sen huolen olisi luullut nousseen esiin paljon ennen taloudellista puolta lapsen kannalta asiaa ajatellessa…
Soneran tyttö Kouvolasta soitti juuri ennen lähtöä maistraattiin. Hän esitteli asiansa lupsakkaasti, tuttavallisesti ja silti hyvin asiallisesti Hän sai miut tarttumaan koukkuun ja otin Viasat sport+ paketin. Tosin hänellä oli apuvälineenä niinkin ottava koukku kuin Englannin valioliigan ohjelmaoikeuksien siirtyminen syksyllä Viasatille. Kukkasten arvoista touhua asiakaspalvelijalta joka tapauksessa.
Kävin viemässä sumuisessa kelissä paperit maistraattiin ja kotia tultua laitoin valkoiset pyykit koneeseen. Sitten oli perussettiä eli kirjoittamista ja syömistä. Kaksi päivää kasvanut tiskivuoren joutui hävityslistalle syönnin jälkeen. Sen jälkeen taas oli vuorossa ihan normijutskaa eli kirjoittamista, poika koulusta, välipala ja läksyt. Teimme yhdessä pojalle kuukeli tilin mahdollista tubettamista varten. Asia jäi hautumaan pojan mieleen. Mie lupasin toimia valvojana ja tarvittaessa apuna. Ovikellon pimahdus katkaisi rutiinimme. Naapurin vanhempi rouva tarvitsi apua kellon seinälle laitossa. Meillä oli myös puhetta hänen autooonsa renkaiden vaihdosta. Lupasin vaihtaa ne pojan kanssa samalla kertaa, kun omia renkaita vaihdamme. Tein illalliseksi perunoita, prinssinakkeja, munakasta ja juuresleipää. Ilta meni kirjoitellessa ja ihmetellessä uusia urheilukanavia. Nukahdin jopa niiden ääreen…