Normi menoa

Aamuöinen pojan yskä askarrutti hiukan mieltäni aamulla. Mittasimme siksi ihan vaan varuilta kuumeen. No, ei ollut lämpöä ku normisti eli ei ollut sen suhteen syytä huoleen. Annoin pojalle kuorimani inkiväärilantin ja pyysin ottamaan molemmat astmapiiput. Hiukan irvistellen lantti upposi pojan sisuksiin ilman soraääniä. Poika tiesi, että inkivääri auttaisi ja eikä siksi purnannut. Kun poika näytti ihan pirteältä ja yskäkin tuntui helpottaneen, päätin pojan kykenevän kouluun. Varmistin vielä pojalta kysymällä oliko käsitykseni oikea ja poika oli aivan samaa mieltä miun kanssa. Käskin kuitenkin ottaa iisimmin välkillä. Emme myös menneet varmuuden vuoksi fillareilla kouluun, vaikka keli olisi sallinut.
Ennen kotiutumista mie kävin kaupassa ruokaostoksilla. Kaupassa katselin hetken esille laitettuja orvokkiamppeleita, mutta ei niistä mikään huutanut mukaani. Kotona laitoin pyykkikoneeseen punaiset, tiskasin ja rupesin kirjoittamaan. Kello laukattua sekuntiviisari kolmantena jalkana ympäri taulua, kuten yleensäkin kirjoittaessa, viisarit olivat tavoittaneet sellaiset paikat taululta, jolloin oli aika hakea poika pois koulusta.

Sitten oli vuorossa normitiistaisydeemi tukevine välipaloineen ja läksyineen. Poika siivosi vähän omaa leikkitilaa, jotta siinä sopisi kulkemaan ja jopa taas leikkimään. Jos isiltä kysyttäisiin asiaa, niin se vähän oli todella vähän. Sitten oli vuorossa viukka ja säbä. Säbään tuli pari uutta poikaa kokeilemaan meidän menoa säbäkerhon loputtua. Kerroin vanhemmille, että meillä on meno varmaan kovempaa mihin pojat ja vanhemmat ovat kerhossa tottuneet. Kevensin sanojeni hiukan lisäämällä: ”Äkkiä tähän meidän hommaankin sisälle pääsee, jos vain haluaa. Harkatkin muotoutui ihan normiksi ja niiden jälkeen suunnattiin taas kotiin normiaskareisiin.
Illalliseksi oli entisiä terästettynä munakkaalla. Poika kehui: ”Nami, nami, herkkua”, vaikka isi meni vain siitä missä rima oli alimmillaan. Mie olin taas kerran tosi kiitollinen pojastani. Iltatoimetkin mentiin aivan normikaavan mukaan ja poika selvisi unille hyvissä ajoin. Mie jatkoin iltaa vielä tovin jos toisenkin. Ensiksi kirjoitin ja sitten jännäsin Leijonapentujen temmellystä Vaahteralehtien seassa.

,