Kouvot Lumonilla osa 1

Vielä yöllä säänhaltija rummutti innolla ikkunapeltiä. Uusi viikko alkoi kuitenkin jo pilvipoutaisena pitkien unien jälkeen. Aamu meni sen kummemmitta eli se oli ihan normi kuviota aamutoimineen ja pojan kouluun saattamisineen. Kun poika ei halunnut kelin epävarmuuden takia fillaroija, mentiin autolla. Kävin kaupasta taas kasan hedelmiä ja kotona laitoin pyykkikoneen töihin. Itse aloin kirjoittamaani. Kun pyykkikone piipitteli, irrottauduin kirjoittamisesta hetkeksi viemään pyykkejä kuivumaan alakertaan. Kun myöhemmin hiuka kasvoi sietämättömäksi, söin.

Vielä hetki kirjoittamista ja sitten läksin pojan hakuun. Kotona odottivat normi iltapäivärutiinit eli pieni välipala ja läksyjen teko sekä tarkistus. Mie kaivoin fanikamat esille valmiiksi, jotta syömisen jälkeen ne saataisiin pikana päälle. Söimme kevyesti jo ennen viittä, jotta olisimme hyvissä ajoissa Lumon Areenalla.

Läksimme ajelemaan Lumonille ennen puoli kuutta. Menimme suoraan sisälle ja siellä kioskille. otimme munkit mieheen, suklaapatukan, mehun ja kahvin. Joo, tijjjän, et kalliitahan ne herkut hallissa ovat, mut ne ovat olennainen osa pelitapahtumaa ja sitä paitti mukava tapa kannatttaa omaa joukkuetta. Menimme paikoillemme nauttimaan herkuista ja tunnelmasta. Vielä hiukka ennen ottelun alkua kysyin: ”Pärjääkö puoliaikaan?” Pojalla heräsi vielä karkkipussin himo ja me kipaisimme sen kioskilta hakemaan ennen kunnon alkurytinöitä.

Peli oli jännä kaksi ekaa kymppiä ja tilanne vaihteli melkoisesti. Kouvot ryssivät juuri ennen puoliaikaa hyvän johtonsa ja tauolle mentiin vain pisteen johdossa. Kävimme kioskilta lihapiirakat kahdella nakilla, pojalle mehun ja fanimyymälästä kaulahuivin sekä tuubin. Palasimme takaisin paikoillemme jännittämään. Kun Kkp ei tehnyt kyssäriä: ”Kuka voittaa?”, vaikka oli ollut somessa sellaisesta puhetta, niin hoidimme asian itse alusta loppuun eli mie kysyin ja poika vastas välittämättä siitä, et ympäril olijat kahto pitkil. Onneksi pelin edetessä kohti loppua kouvot vapautti katsojat piinasta ja repivät karkumatkalle. Vielä heitettiin pojan kanssa ilmoille ”kuka voitti?” kyssäri vastauksineen ja sitten olikin kiire jo läpylle kentän reunalle.

Kotimatka ja iltatoimet sujuivat hyvissä fiiliksissä. Pojan nukahdettua mie yritin vielä kirjoittaa. Mutta ei siitä tullut mitään ja taas tallentaessa aamuohjelmia pojalle viihepoksiin sippasin sohvaan. josta kolmelta heräsin. Poika yski pahasti ja inisi unissaan. Herätin hänet ja pyysin ottamaan avaavan piipun ja annoin särkylääkkeen. Kävimme sitten porukalla sänkyyn unille. Tosin mie kuuntelin vielä tovin pojan unia ennen kuin arvasin antaa itselle luvan nukahtaa.