Matsista matsiin...

Heräsin klo 5.15 olo oli kaikkea muuta kuin freshi! Keitin kahvit, tein "äijäkurmeeleivän", varasin liki tonkallisen maitoa käen ulottuville ja olin valmis kiekon tippuessa jäähän. Erätauolla otin pakastimesta illalla jääneen puolikkaan Viennettaa ja kaadoin kuppiin vajaan pannullisen kahvia. Peli on tiukka aivan loppuhetkille ja taistelu uskomatonta. Sitten tapahtui taas se suomalaisittain tyypillinen sulaminen. En usko, että kyse on aina huonosta onnesta tai vastaavasta. Kyllä se syy on meidän luonteessa ja systeemissä..

Poika heräsi juuri pelin loputtua ja laitoin hänelle aamiaisen. Ovikello soi kello 8.40. Ajattelin, että onneksi oli peli. Olin hereillä ja pukeissa. Yksi talon vanhoista rouvista tarvitsi apua uunin kanssa. Lähdin katsomaan mitä voin tehdä. Uunista piti irrottaa paistopeltien kannatuskiskot siivoamisen helpottamiseksi. Tein työtä pyydettyä. Sitten olisi pitänyt irrottaa vielä grillivastus ja aukaista luukun lasit. Niistä kieltäydyin liian vaarallisina ja vaativana tehtävänä. Lupasin tulla puolilta päivin kiinnittämään kannatuskiskot takaisin rouvan kerittyä siivoamaan uunin. Hain samalla reissulla alakerrasta pyykit kuivumasta.
Vein pojan kouluun ja palasin itse kotiin arkipuuhiin. Laitoin koneeseen lakanapyykit ja kuivat pyykit kaappiin. Vein roskat, tiskasin, luin uutisia lehdestä, selasin nettiä ja söin. Pyykkikone pimputti sopivasti valmista. Kävin rouvan luona kiinnittämässä kannatinkiskot ja viemässä pyykit ulos kuivumaan. Halusin lakanoihin raikkaan tuoksun. Kirjoitin hetken ja otin reilun puolen tunnin päikkärit ennen kaupassa käyntiä ja pojan hakua.
Poika ilmoitti haluavansa parturiin ja se sopi miulle, kun omakin kuontalo oli siistimisen tarpeessa. Sanoin pojalle, että ruuat pitää viedä ensiksi kotiin ja kylmään. Mättelin juuri tavaroita kaappiin, kun ovikello soi. Eilinen renkaanvaihto rouva oli käynyt hakemassa lähivalopolttimon ja antoi sen sekä auton avaimen miulle. Lupasin käydä laittamassa lampun paikalleen ja viedä sen jälkeen avaimen rouvalle. Homma olisi taas kerran vaatinut kätilönkädet ja miun gorillakourat eivät meinanneet sopia mitenkään päin koloon, jossa lamppu sijaitsi. Homma piti tehdä vielä sormikopelolla, kun koloon ei nähnyt ilman kouria saatikka niitten kanssa. Pikku hommassa tuhrautui reilu vartti. Vein avaimen takaisin rouvalle ja kuittasin palkioksi sydämellisen kiitoksen.

Parturi oli onneksi taas kerran ”drive in sydeemi”. ja tulimme molemmat siistiksi reippaassa puolessa tunnissa, vaikka CM Hiustalossa ensimmäistä päivää töissä ollut mukava ja viehättävä nainen hiukan epäili miun kuontaloa aloittaessa, että kuinhan luonnistuu ”jenkin” tavoittelu. Hetken leikkuun jälkeen hän selkeästi omaan jälkeen tyytyväisenä kuitenkin totesi asian näköjään tallentuneen selkärankaan. Mie komppasin häntä toteamalla leikkuujäljen yltävän useamman vuoden listallakin vähintään top kolmeen. Illalliseksi keitin perunoita ja paistoin kalapullia.

Ilta meni sen suuremmitta merkinnöittä. Laitettuani pojan unille rupesin itse kirjoittamaan peliä odotellessa. Ennen pelin alkua laitoin kahvin tippumaan, tein voikun ja kaadoin lasiin Leijona-sponsorin virallista penkkiurheilijajuomaa. Erä tauolla kaadoin kupillisen kahvia ja vaihdoin penkkiurheilijajuoman pukkiin. Huolehdin myös sokeritasapainosta rankan suorituksen yhteydessä puolikkaalla paketilla vaniljajäätelöä ja mansikkahillolla. Peli oli yhtä tuskaa ja venyi kiikareina voittolaukauksiin. Ne olivat tuskan määrän maksimointia ja käteen jäi vain todella tyhjä olo. Pelin flegmaattisesta luonteesta kertoi omaa tylyä kieltä välitön nukkumatin saapuminen pään laskeuduttua tyynyyn. Joskus oikean kiihkeän pelin jälkeen kierrokset käyvät niin kovilla, että unta saa todella houkutella kylään ja se on todella harvinaista miun kohdalla.