lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kumun oman suuren areenalla!

Perjantai oli hiipinyt paikalle takavasemmalta ja irvaili siinä miun yllättyneelle naamalle. Kasasin kuitenkin äkkiä itseni ja laitoin aamun pyörimään omille raiteilleen. Pikkupakkanen ja armoton laiskuus sai tyytymään autokyytiin fillaroinnin sijasta poikaa viedessä kouluun. Palattuani kotiin kirjoitin hetken odotellessani sopivampaa aikaa laittaa Nightwish jyräämään siivoamisen taustalle. Puoli kymmenen havahduin mieleni maisemista todellisuuteen. Laitoin poppikoneen rokkaamaan Nightwishiä ja rupesin tiskaamaan. Sit annoin vaan hommien rullata eteenpäin nopeaa tahtia. Kylpyhuoneessa kohteekseni joutuivat valkoiset, kiiltävät ja pyyhkeet. Vaihdoin samalla myös keittiön pyyhkeet, kun kerran pyyhekaapilla kolusin. Seuraavaksi imuroin ja pölysäiliön tyhjennysreissulle otin mukaan myös roskat säästääkseni askeleita Joo olin laiska. Säästin askeleita ja en vienyt mattoja ulkoilemaan. Mut silti oli jo pää ja paita märkänä.



Pistin pikaisesti voikkua kohti ääntä ja läksin poikaa hakemaan koulusta. Poimin pojan kyytiin ja läksimme metsästämään ruokaa. Poika koitti miuta matkalla kauppaan. Jalka kuulemma oli kipeä, vaik kirmasi autolle kuin varsa kevätlaitumelle. Sanoin vain arvellessani äkspoksin pelaamishalun aiheuttamaa rasitusvammaa: ”Pitäskö mennä kuitenkin testaa kestääks futistreenit?” Poika myöntyi: ”No mennään treeneihin kuitenkin.” Kaupa’S’sa katselin tiskillä kaloja. Saan norjalaisesta kalasta ”näppylöitä” ja siksi en sellaisia ostakkaan. Kannattaa tutustua:
http://www.hyvaasuomesta.fi/hyvaa-suomesta-merkki/miksi-valita-suomalaista/mita-suomalainen-ruoka
Illanohjelma mielessä päädyin valmiisiin suomalaisiin silakkapihveihin. Kotona odotti normirutiinit ja pieni lepotuokio ennen futistreenejä. Sitten lähdettiin kohti Kumun oman suuren mukaan nimettyä futisareenaa. Sami Hyypiälle pitää antaa isoa kättä! Hän oli aktiivifutaajana ja on nyt valmentajanakin upea esimerkki nuorille futaajille! Hän on takuulla ollut ja tulee olemaan monen nuoren esikuva! Miulle henkilökohtaisesti Sami on antanut monta upeaa hetkeä telkun ääressä seuratessa hänen edesottamuksia vihreällä veralla milloin minkälaisessa paidassa. Kaikille noille paidoille löytyy kuitenkin yksi yhteinen tekijä. Jokainen niistä on saanut sisäänsä isolla sydämellä joukkueen puolesta pelaavan pelaajan, joka kaikissa pelissä on antanut kaikkensa kentälle kuitenkin herrasmiesmäisesti aina pelaten! Taas paikka joita ei kannata ohittaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sami_Hyypi%C3%A4

https://www.youtube.com/watch?v=lL3Z_gixN4E





Treenejen ajan heitinläppää parin muun isän kanssa seuratessani syrjäsilmällä poikani tekemistä kentällä. Ei näyttänyt jalka vaivaavan. Sen verran innokkaasti poika valkkujen ohjeitten mukaan pyyhälsi. Kysyin vielä pojalta pukokopissa: Vaivasiko jalka?” Vastaus oli lyhyt: ”Ei!”
Kotimatkalla koukkasimme Supparista tarjouksesta porsaan ulkofileen ja voin. Kävin hakemassa vielä mukaani ”Pukki kvartetin”. Kotona odotti pyykkisouvvi ja muonitusmestarin virka. Pyykit koneeseen ja uuni tulille. Laitoin perunat kiehumaan ja suolasin porsaan ulkofileen eli mie tein fileeseen kaksi viiltoa, joilla liha jakautui noin kolmeen yhtä suureen osaan. Viillot kulkivat liki reunasta reunaan ja lähes läpi asti. Sen jälkeen käänsin lihan toisin päin ja ripottelin suolaa reilusti lihan päälle joka puolelle. Täydensin työn pippurimyllyllä rouhimalla mustapippuria lihan päälle. Haarukalla nostin lihaa niin, että sain myös kummatkin sivut sekä päädyt suolattua sekä pippuroitua. Sitten käänsin taas viillot ylöspäin ja toistin saman pippuroinnin ja suolauksen, jonka tein jo toisella puolella. Vetäsin vielä paistoastian suojakelmuun, jottei raaka liha olisi tekemisissä minkään kanssa aiheuttaen pöpöjen vapaan liikehdinnän jääkapissa. Tyrkkäsin valkosipulivoipatongit uuniin. Kun patongit ja perunat olivat kypsiä käytin silakkafilepihvejä mikrossa lämpiämässä. Ruuan jälkeen katseltiin Voffia. Vielä oli jäljellä iltatoimet ennen kuin poika meni unille. Mie jatkoin kirjoittamista kunnes nukkumatti tavoittaa minut ja miunki oli pakko siirtyä yöpuulle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos siulle ajankäytöstäsi :-)

Ystävyyel

Juha