Byrokratian ratasta ja maalaisjärkeä

Ikkunan takana odotti heräämishetkellä samanlainen utu kuin pääni sisälläkin vallitsi. Öinen kirjoitustuokio venähti hiukan liiankin pitkäksi ja nyt maksoin siitä hintaa. Aamu meni kuitenkin ihan putkeen ja putken pääkin oli aivan oikeassa paikassa eli kaikki tarvittavat asiat tuli tehtyä.

Puoli yhdeksitoista miulle oli käynyt käsky kuulemaan työllistymisen sanaa. Olinhan pitkäaikaistyöttömänä loinen, työnvieroksuja, piikki yhteiskunnan kantapäässä sekä ennen kaikkea kuluerä ja aina rahasta puhuttaessa unohtuu byrokratian rattaalta, että ihmisestähän tässä loppujen lopuksi kumminkin on kyse! Ihmisestä joilla on elämässä tiettyjä tehtäviä ja velvollisuuksia, jotka voivat olla yhteiskunnalle arvokkaampia kuin panos jossain systeemin mukaisessa tavoitteessa, jolla tilastot saadaan putsattua ja kulut siirrettyä jonkin toisen kontolle. Miun tapauksessa nuo tehtävät sekä velvollisuudet liittyvät poikaani ja hänen saattamiseksi ”tervepäiseksi” aikuiseksi ja veronmaksajaksi. Tehtävääni ei suinkaan helpota yksinhuoltajuus sekä karu ja kivikkoinen tie, jonka olemme poikani kanssa kulkeneet. Väitän, että läsnäoloni pojan tukena on takuulla ollut arvokkaampaa pojalleni ja jopa yhteiskunnalle kuin mikään muu työ maailmassa, vaikkakin olen ollutkin kuluerä ja en näennäisesti yhteiskunnalle tuottava yksikkö. ”Keittisösykolokin” palkka on kuitenkin vain murto-osa ammattilaisten palkasta. Lisäksi olen omalta osaltani purkanut paineita palkata lisää osaavaa henkilökuntaa hoitavalle puolelle… Koen myös osallistuneeni omalta osalta tuohon veronmaksajan rooliinkin riittävästi. Armeijan jälkeinen työurani (Sitä ennen olin jo työelämässä mukana koulun ja opiskelun ohella liki kaikkina vapaa-aikoinani) oli kestoltaan liki kolmekymmentä vuotta. Tuohon ajan jaksoon sopi lomaa yhteensä noin kaksi kuukautta ja viikkotyötunnit pyörivät 60 ja 120 välillä. Sairaslomaa en tainnut pitää yhtään kokonaista päivää… Lisäksi olin yrityksemme kautta työllistämässä monia muitakin.
Ai niin joo.. Asiaan.. Sanan ääressä oli samat vanhat läpinät ja painostus päällä. Sinut on pakko saada johonkin tyylillä. Yritin taas selittää tilanteeni, kertoa projektistani kirjoittamisen suhteen mahdollisena leipätyönä sekä ajatuksesta panostaa tosiaan syksyllä sitten työllistymiseen tai kouluttautumiseen pojan koulun alettua, jos ei kirjoittamisesta ole leivän tuojaksi. Yritin selvittää myös mahdollista bloggauksesta saatavan palkkion vaikutusta miun asemaan työkkärin silmissä. Vastaus oli sellaista pallon pyörittelyä, että kuka tahansa jonglööri olisi ollut kateellinen ja loppujen lopuksi en tullut hullua hurskaammaksi koko asiassa. Miun on vaikea käsittää, ettei maalaisjärjen ääni ole sallittua byrokratiassa. Asioita ajetaan eteenpäin kuin pirua pulloon.
Miittiimme oli kutsuttu myös kuntouttavan työtoiminnan henkilö. Pakollisten löpinöitten jälkeen läksimme hänen kanssaan sommittelemaan kuntouttavaa työtoimintaa miulle. No pääsinmme hänen kanssaan jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä mikä olisi järkevää ja mikä ei vastaisi todellakaan tarkoitusta. Tein oman ehdotuksen kuntouttavan työtoiminnan mahdollisesta kohteesta, johon olin haluamassa. Olin alustanut tätä kuviota jo aivopesu ryhmässä ja paikassa johon olin haluamassa. Asia jäi pöydälle kontouttavan luvattua ottaa yhteyttä kohteeseen ja sen jälkeen miuhun.
Kävin pikaisesti kotona syömässä ja menin Susien junioripäällikön kanssa kutsuttuna puhumaan valmennuskuvioista. Otin ensiksi esille tuon kuntoutuskuvion. Junnupäällikkö oli ollut asiasta jo yhteydessä peejiihin. Peejiin ja junnupäällikön visiot mahdollisesta Susien mukana olosta miun mahdollisesta kuntouttavasta työtoiminnasta istuu hyvin miun kykyihin ja luonteeseen. Susien toimistossa puhui siis maalaisjärki. Junnupäällikkö jäi odottelemaan soittoa, jotta pääsisi esittelemään heidän näkemyksenä asiasta byrokratian rattaalle.
Palasimme alkuperäisen kutsun aiheeseen. Junnupäällikkö nosti kissan pöydälle ja heitti ajatuksen valmentajakuviosta ilmaan. Sain helpon kopin ajatuksesta. Vaihtoehdot jatkolle oli vaan niin moninaiset ja muustakin kuin miusta ja haluistani riippuvat, jotten pystynyt heti vastaamaan juuta tai eitä. Pyörittelimme palloa hetken yhdessä ja vihelsimme pelin poikki miun jatkoselvittelyitä varten. Lupasin palata asiaan pikaisesti sen kiireellisyyden takia. Starboxista oli soittanut neuvottelujemme aikana vastaava. Soitin takaisin hänelle ja kävimme vähän tuota bloggauskuviota läpi. Lupasin palata asiaan kunhan tiedän enemmän työkkärin suhtautumisesta ja mietittyäni sopimuksen sisältöä vielä tarkemmin.
Soitin säbäjoukkeemme päävalkulle lojaalisuussyistä ja kävimme junnupääliköltä kiinni saamaani palloa pikaisesti läpi. Päävalkulle painoi kuitenkin työ päälle ja lupasimme palata astialle. Työstin ajatusta mielessäni ja keksin omasta mielestäni oivan vastapallon, joka sopisi ehkä kaikille paremmin kuin ihan alkuperäinen olisi sopinut. Päävalkku soitti kiireitten helpotettua ja kertoi asiaan oman näkemyksensä. Se tukee jo alustavasti miun vastapalloa, jonka esittelin päävalkulle. Hän näkee ajatuksen tukevan hänen omia ajatuksiaan.
Hain pojan ja laitoin välipalan. Soitin junnupäälikölle ja esittelin hänelle vastapallon mietittäväksi ja työstettäväksi. Lupasimme palata asiaan torstaina joukkueemme harkkojen jälkeisessä palaverissä. Ilta meni ihmeittä. Illalliseksi tein tulista jauhelihakastiketta. Hoidimme iltatoimet pois pyörimästä ja laitoin pojan nukkumaan. Mie varasin naposteltavaa itselleni ja uppouduin telkun ääressä mestareiden liigaan.