Se on kevät!

Aamu olisi ollut ok, mut jumi vaivasi taas kerran tiukkasti ja limaa tuntui olevan kurkku täynnä. Rutiinit menivät siitä huolimatta maaliin. Yöpakkanen oli käynyt ja autonlasit piti raaputella. Niin, taas muistutti itestään lämmitysjohon katoaminen. No, sain pojan kouluun kuitenkin ajoissa ja palasin kotiin rutiinien ääreen eli pyykkikone päälle, kirjoittamaan, pyykit alas ja stop tykkänää rutiinit! Känny soi! Kamu soitti ja kertoi miulle välittäjänä palautetta teksteistäni. Hän oli luettanut niitä ystävällään (Pitänee muistaa kysyä, josko lie jo ex-ystävä vaatimuksen jäliltä :-D ), joka on alan ihmisiä. Hän sitten kommentoi tekstejäni miulle kamun kautta. Se oli perin arvokasta tietoa. Yritän ottaa opiksi!
Kävin kaupoilla ja hain pojan. Meillä oli ollut puhetta auton pesusta ja poika uhkui intoa: ”Nyt paistaa aurinko! Mennäänhän pesemään auto? Mennäänhän? Lupasin, että mennään kattomaan onko jonoja. No ei ollut ja lunastimme poletin yhden pysäytyksen taktiikalla kassalta, pyörittelimme antennin irti, otimme vetokoukun suojakupin pois ja ajoimme auton pesulaan. ”Pojat on poikia”, sopi hyvin kuvaamaan tunnelmia autossa koneen hoitaessa ulkopuolella likaiset työt. Pihalla päästyämme kiinnitimme vielä antennin ja vetokoukun suojakupin paikoilleen sekä pyyhimme liat sekä kosteuden ovien karmeista ja sisäpinnoista.

Kotona hoidettiin normit pois jaloista pyöreksimästä tavallista suuremmalla innolla, sillä niiden jälkeen oli ohjelmaan merkitty pyörien keväthuolto eli ilmanpaineiden tarkistus, rasvaukset, tarvittavat säädöt ja kiristykset. Teimme vielä pienet koeajot pihalla ennen liikenteen sekaan törmäämistä ja kevään ensimmäistä fillarilenkkiä. Matkaa lenkille kertyi 6.38km. Ihan hyvä aloitus, vaikka itse olisin mielelläni hurauttanut hiukka pitemmältikkin. Kuuntelin kuitenkin taas herkällä korvalla poikaa, jotten tappaisi pyöräilyintoa kevään ekalla lenkillä. Olihan edessä kuitenkin pitkä kesä ja monen monta mahdollisuutta pyöräilyyn.

Kotona vaihdoimme kuivat vaatteet ja siirryimme tutkailemaan pihan grillikatosta. Kaikki näytti olevan ok ja päätimme aloittaa grillauskaudenkin. Entisessä elämässäni Kiteellä miulla oli ulkoruokintakausi aina vähintään vapusta syyskuun loppuun. Kelien suosiessa kautta jatkettiin mahdollisuuksien mukaan molemmista päistä. Joskus aikanaan Rokkalassa ystävien kanssa päätettiin ja avattiin uusi grillikausi samalla kertaa grillaamalla uudenvuodenaaton kahta puolta. Grillaamiseen liittyy niin paljon rakkaita muistoja, että karjalaisena tarinankertojana voisin puhua niistä grillin ääressä helposti viikon. Mikään ei voita ruuanlaitossa grillausta. Siinä mies pääsee lähelle juuriaan ja saa yleensä häärätä kunnon raaka-aineitten kanssa. Seuraavaksi tulee aloittelevalle miesgrillaajalle pari käytännön vinkkiä. Muista varata possunkyljen lisäksi myös kassleria ja porsaan ulkofileettä. Maustetut lihat laitetaan muurikalle tai foliolle, niin että keskelle grilliä eli lämpimämpään kohtaan tulee fileet, joita tulee käännellä riittävän usein. Naiset ja lapset eivät nimittäin tykkää palaneesta ja läskisestä lihasta. Kun heidän kärsivällisyys on myös perin heikko varsinkin hyttysten inistessä ympärillä, niin oman grillausrauhan takaamiseksi pyrit saamaan fileet nopeasti kypsäksi polttamatta niitä. Jos tässä onnistut, on grillimestarin tittelin lisäksi kenties luvassa ihana rauha grillatessa oikeita herkkuja ja kuka ties lasten nukkumaanmenon jälkeen erikoiskiitoskin. Hyvä ja nopea lisuke grillaamiseen on myös vanhaksi jäämässä oleva ruisleipä. Hätätapauksessa kelpaa myös tuore tai vaalealeipäkin. Leivät tulee voidella voilla tai Oivariinilla hyvin ja mieluummin molemmin puolin ennen grillaamista. Grillaus tapahtuu muurikalla tai foliolla. Myös halsteri käy, jos varoo polttamasta leipiä. Tietysti perinteinen grillimakkarakin paistuu nopeasti. Älykäs grillaaja näkee jo kaupassa nokkaansa pitemmälle ja poimii koriinsa kuorettoman version lapsia varten. Kun naiset ja lapset on ruokittu ja he ovat siirtyneet sisätiloihin hyötteröiltä suojaan, niin pikku hiljaa alkavat kasslerit kypsymään grillaajan huikopaloiksi pääruokaa odotellessa. Tässä vaiheessa ei ole enää niin nökönuukaa, jos pikkasen mustaakin tulee lihan pintaan. Karsinogeeni on grillaajan ykkösmauste! Voi-liharasvaseoksessa paistettu ruisleipä on oiva alusta kasslerille tai makkarakyrsälle. Siihe ku vetäsee viel paksun juova voimakasta sinappia ni ollaa sellasten herkkijen äärel jotta ei toista sanaa.. Tai no joo on.. Viimeiseksi, vaan ei vähäisimmiksi, grilliin ovat jääneet kylkisiivut eikä siis mitkään läpikuultavat viipalet, vaan vähintään tuumaa paksut palat. Ne tulee grillata sopivan rapsakoiksi, muttei kuitenkaan kuiviksi käppänöiksi… Grillaaja tietää onnistuneensa, kun kuolavanat lihaa puraistessa vaihtuu rasvavanoiksi! Ai joo.. Me siis grillattiin makkaraa, grillitassuja ja Oivariinilla voideltuja Reissumies ruissämpylöitä ja kylläpä ne maistuikin. Pojasta oli erikko hauskaa, kun olin tarkoituksella varannut pari vajaata maitotölkkiä, joista sitten joimme suoraan.

Iltatoimet menivät normisti ja poika nuukahti unille alta aikayksikön. Itse siirryin seuraamaan mestareiden liigan eväiden kera. Pelin loputtua tallentaessani pojalle aamuohjelmia ja nukahdin sohvalle. Heräsin kolmelta, kävin nopeasti netissä vilkaisemassa uutisia, suljin koneen ja kömmin pojan viereen heräämään.