0,0054 jnl

Oli wensdii sekä aurinko armas ja kauhee oli karmas? Joo! Miun oli tai siis ei ollut kahvia taaskaan.. Aamu alkoi siis vähintään kaksijakoisissa tunnelmissa, vaikkakin muuten ihan normin mukaan. Toimitin pojan kouluun ja hain paketin sateenkaarikahvia (Siis tuo oli vain miun tapa osoittaa, että hallitsen mukamas lontoota eli ei siis kannanotto!) ässä-kaupasta.
Siirsin itseni kotiin tekemään kirjallisia töitä maistraatille. Niin, toisten on haettava jännitystä elämään tavalla tai toisella ja miulla se tuntuu olevan tällä hetkellä leikittely aikatauluilla. Homma eteni hitaasti ja varmasti kunnes huomasin hörökorvan unohtaneen laittaa tarvittavat paperit. Otin kumitassut alle ja menin hakemaan puuttuvia. Nyt miulla oli sentäs tuuria, kun ei kuitenkaan Tuuriin asti tarvinnut ajaa vaan ihan Kuusaalta löytyi tämä konttori, josta sain tarvittavat paperit. Tämä varsin hieno konttori keskeisellä paikalla Kuusaata palvelee hetken keskelle päivää myös rahvasta raha-asioissa. Iltapäivällä ja illalla siellä saa käydä vain kysymässä mitä rahalla voisi tehdä tai kertomassa hattu almuja varten kourassa sen mitä rahalle tekisi, jos sitä olisi. Odotan innolla milloin ja mikä ruokakauppa soveltaa samaa omaan toimintaan. Aamulla muutaman tunnin saisi ruuan raaka-aineita ja iltapäivällä sitten kerrottaisiin mitä niistä voisi tehdä. Papereiden kanssa ajelin kaupan kautta kotiin. Hetken kerkesin tehdä vielä kirjallisia töitä syömisen lisäksi ennen kuin piti poika hakea.

Iltapäivällä pojan koulun jälkeen mentiin osastolle ”Isi osasi” tai ”Isi sisusti”. Sitten sen valoisan kautta: 1. Pöytäliina oli itse asiassa menossa pesuun jo aamulla ja vain laiskuuden takia se oli vielä pöydällä, 2. En ole koskaan tykännyt tuosta istuimen kankaasta eli ei haittaa, jos joudun vaihtamaan sen. 3. Kuka muka tämän jälkeen voi sanoa ettei miehet lue käyttöohjeita 4. Voin syyttää ainoastaan itseäni tästä ihanasta lisätyöstä, koska minä itse olin korkin kiertänyt edellisen kerran kiinni ja aivan itse rupesin purkkia ravistamaan tarkistamatta korkin kiinnioloa ja miettimättä ravistuspaikan järkevyyttä, 5. Poika meni tekemään läksyjä välipalan syönnin sijaan ja totesi ilman vahingoniloa: ”Onneksi en tehnyt tuota sotkua eli minä en joudu siivoamaan.” Pointit: A. Poika ymmärtää jo syy-seuraus suhteen, B. Poika on empaattinen ja C. Poika on oma-aloitteinen ja joustava.
Niin.. Ole siis syntymäonnellinen ja nytkin pelihousujen repimisen sijaan nauroin asialle.. Ai miksi? Miksipä ei? Hermoilu ei olisi kuitenkaan auttanut asiassa yhtään!

Iltasella oli ohjelmassa vain papereita ja syömistä. Illalliseksi meillä oli keitettyjä perunoita ja lihamureketta. Iltatoimet menivät ihan normisti. Ei siis mitään lapsenlapsille kerrottavaa tapahtunut.

Kun poika oli unten mailla, rupesin kirjoittamaan. Yhden maissa selkä rupesi kyllästymään jatkuvaan istumiseen. Siirryin sohvaan hetkeksi oikaisemaan selkää ja laittamaan talteen pojalle lastenohjelmia viihdeboxiin. Hetki loppui hiukan vaille kuusi, jolloin heräsin sohvasta. Kirjoitin kesken jääneen jutun loppuun ja kerkesin vielä sänkyyn heräämään.

Ps. Jos toi otsikko ei auennut ja se jäi vaivaamaan, niin se oli lyhennys eli toinen päivä naamakirjaan liittymisen jälkeen.