Lajin vaihto

Aamustarttini oli todella nihkeä tiistaihin. Ilmeisesti iltainen pitkä rupeama sohvassa keljutti vielä kroppaani, joka muutenkin epämääräisen ”enpäs tiijä-oloni” takia oli joutunut huilailemaan aivan liikaa. Nihkeyskin on tehty voitettavaksi ja myös tästä kerrasta selvisin. Kävin puntarissa ja lahjomaton kertoi miun siirtyneen taas neuvolasarjaan ilman sen suurempia tekemisiä. Epäilin yhä lihaksien hupenemista. Sain aamurutiinien jälkeen jälleen kerran pojan ajoissa kouluun. Mie kävin kaupasta hedelmiä lisää. Muuta kaikkea löytyi kaapeista. Hedelmiä ja marjoja me kyllä tuhotaan kiitettävästi. Kotona rupesin kirjoittamaan. Känny soi. Se oli oikea ihme soitto, jossa tiukattiin henkilötunnusta. Miulle olisi ollut kuulemma tärkeää asiaa, joka olisi kerrottu miulle henkilöllisyyteni henkilötunnuksella varmistamalla. Yritin tiukata kuka soittaa ja mihin hän sitä henkilötunnusta tarvitsee. Soittaja ei suostunut kertomaan vaan tiukasi edelleen miulta tietoa. Sanoin etten meinaa kertoa ja soittaja selkeästi tuskastui ja sanoi: ”Tämä ei johda mihinkään, kun en halua kertoa.” Sitten hän lopetti puhelun.

Kello oli jo ennättänyt taas jo niin, että hain pojan koulusta. Mie laitoin välipalan ja sen jälkeen poika teki läksyt. Miulle jäi tarkistajan rooli. Pieni akkujen lataustauko ja sitten vein pojan viukkaan. Kävin kotona valmistelemassa lähtöä säbäharkkoihin. Hain pojan viukasta pois ja valmistauduimme lähtöön Kuusaan urheilitalolle. Harkoissa tekeminen oli hyvää ja fiilis sitä myötä kaikilla hieno. Harkkojen jälkeen veimme yhden pojan kotiinsa. Kotona laitoin koko ruletin päälle pikana. Mestareiden liigan futis painoi nimittäin päälle. Illalliseksi lämmittelin tähteitä makaronilaatikon kamuksi pyykkikoneen pestessä samalla säbävermeitä. Iltatoimet menivät muuten ihan normisti, mutta vauhtia oli tavallista enemmän. Katsoin Parsan pelin. Olin varannut taas kerran reippaasti suuhun napsittavaa, jottei kesken pelin tarvitse ruveta tankkaamaan varastoja. Pelin jälkeen innostuin vielä kirjoittamaan.