Kotka on kiinni maanantaisin!

Aurinkoisesti alkava viikko oli luomieni takana silmiäni vastassa puoli kasilta kännykän ilmoittaessa velvollisuuksien kutsuvan. Aamutoimet menivät normaali rytmissä. Niiden jälkeen auto starttattiin kohti Kotkaa kellon ollessa viisarin verran yli ysin. Kun liikenne oli sujuvaa ja suht vähäistä Kotkaan laskeutuminen tapahtuu lasketusti kello kymmenen. KOKSin aulassa laitoin pojan suorittamaan automaatilla ilmoittautumisen saapumisestamme. Sen jälkeen menimme vain odottelemaan vuoroa.

Lääkärin luona meni vajaa viisi minuuttia mukaan lukien tutkimus, ”pikku juttelut” ja alku- sekä loppuseremoniat. Kaikki oli pojalla ok. Jäin taas kerran miettimään systeemin järkevyyttä. Ymmärrän toki leikkaavan lääkärin halun viedä homma lähtöruudusta ruutulipulle.. MUTTA, MUTTA... Kun matkaa tulee leikkaavan lääkärin luo rapiat satakakskytkilsaa eestaas, niin onko rutiinileikkauksen jälkeen tarpeellista juuri hänen tehdä lopputarkastus? Jotenkin tuntui hullulta reissu KOKSiin, varsinkin kun meillä olisi ollut POKSiin matkaa muutama kilsa varmasti ihan pätevien lääkärien luo tarkastukseen.
Sairaalalta suuntasimme kohti satamaa ajatuksena käydä jätskeillä meren rannassa ja Maretariumissa, jotta reissuun tulis hiukan enmmän järkeä ja vähän hupiakin. Auto pysäköitiin Maretariumin parkkiin ja suuntasimme tien yli Tulikukkoon ostamaan jätskejä. Ulkona poika pongasi pehmismainoksen ja ilmoitti haluavansa sellaisen. Tiskillä tilasimme sitten pehmikset, limun ja kahvin. Heitin hiukan läppää viehättävän sekä mukavan myyjän kanssa ja hänelle oli pakko antaa pointsit päivän yhtenä pelastajana. Revin itseni irti myyjättären viehätysvoimasta ja marssimme pojan kanssa terassille nauttimaan kahvion sekä luonnon antimista. Kun olimme nauttineet pehmikset, kävelimme hetken laiturilla katsellen laivoja. Sen jälkeen tien yli kohti Maretariumia, joka olikin yllättäen kiinni, vaikka Kuukelikin oli sen kehunut olevan: ”auki tänään kymmenestä seitsemääntoista”. Kuukeli oli kai unohtanut ilmoittaa työntekijöille työajat… Kävimme paikallisessa ”Saharassa” napsimassa muutaman potretin ennen kuin suuntasimme kohti Merikeskus Vellamoa, vaikka Kuukeli ilmoitti paikan olevan: ”Suljettu tänään”. Nyt ei Kuukeli pettänyt meitä. Merikeskus Vellamo oli ja pysyi kiinni meidän paikalle ilmestymisestä huolimatta.

Pikkasen kettuuntunut tai paremminkin huvittuneen myötähäpeinen markkinointimie alkoi tässä kohtaa miettimään Kotkan matkailulle sopivia sloukaneita: ”Kotkassa lentosi katkeaa suljettuun oveen”, ”Tule Kotkaan repimään kahvoja”, ”Turistille kotka on kiinni maanantaisin” Kotka ja suljetut ovet, vain mielikuvitus rajaa kokemuksesi” jne... Kun markkinointimie lopetti luomisen, rupesi talousmie miettimään asian rahallista puolta. Mitkä olisivatkaan ne kustannukset, joilla edes toinen paikka olisi auki maanantaisin? Tulisiko ne katettua kävijöillä? Tai olisiko edes toisen paikan aukiolon tappiot kuitenkaan niin suuret, että sen antama positiivinen kuvan hinta ei mahtuisi markkinointibudjettiin Kotkan kokoisessa kaupungissa? Niin.. Mie maallikkona luulen, että rahaa menee Kotkassakin kaiken maailman epäolennaisiin näpertelyihin enemmän kuin nykyisten varsin hienojen paikkojen hyödyntämiseen. Siinäpä pallo kopattavaksi Kotkan kaupungin päättäjille ja (HUOM!!) ihan ilmaiseksi! Joo ja tiedän, että Kotkassa tai missä tahansa muussakin paikassa Suomessa löytyy miljoona syytä, miksei jotain asiaa voi tehdä, vaikka olisi paljon rakentavampaa etsiä edes se yksi tapa mahdollistaa asioita! UGH! Olen puhunut!
Me suuntasimme keskustaan katsastamaan antia. Parkkeerasimme lähelle Kotkan kirkkoa, joka oli ”yllättäen” kiinni. Niin oli myös muuten Kotkan kirjasto. Hassuja sattumia alkoi olla jo riittävästi hyvät hermot omaaville turisteillekin. Uskoni Kotkan turismiystävällisyydelle oli saanut sen verran ison kolahduksen valuessamme Kauppakeskus Pasaatin remontissa olevia käytäviä pitkin, että laitoin yhdelle tutulle viestin ja pyysin vinkkiä ruokapaikasta. Ystävä soittikin heti miulle ja opasti meitä menemään Tai Hingiin kerrottuani ettemme halua mitään perusmättöä. Paikka oli ihan vaikuttava jo ulkoa ja sisällä oli hienojen puitteiden lisäksi todella maistuvaa ruokaa eli suosittelemmekin kaikille Kotkassa pistäytyville ruokapaikaksi Tai Hingiä!! Lounasbuffet maksoi meiltä kahdelta 16.80€ ja saimme syödä itsemme palloiksi. Tuli väkisin mieleen sataman eväät. Siellä maksoi kahvi, puolikkaan limu ja kaks pehmistä kolmetoista egeä. No, joo,.. On tyhmää vertailla noin perin erilaisia paikkoja.. Sitä paitti oli sekin hintansa väärti ja paikka oli sentäs auki sekä ainakin ilmoittaa olevansa sitä myös joka päivä. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa kovinkaan monesta Kotkan paikasta. Joo.. Oli pakko vielä kerran piikittää!

Syötyämme kiertelimme kaupoilla tovin ja sitten suuntasimme kohti kotia tarkoituksena keritä hetki huilata ennen talomme asukastoimikunnan kokousta. Tein vielä yhdet kaupat meille tarpeettomaksi jääneellä ennen asukastoimikunnan kokousta. Asukastoimikunnan kokoukseen lähdin yksin, kun poika päätti jäädä kotiin. Kokouksessa oli tarjolla kahvia, mehua ja pullaa. Niitä oli varattu pojallekin, joten soitin pojan hetkeksi mukaan kokoukseen. Kokous eteni varsin leppoisasti. Asialistalla olleet asiat tuli kuitenkin myös hoidettua. Kokouksen jälkeen onnistuin vielä tekemään kauppaa meille tarpeettomasta.
Illalliseksi lämmittelin jämiä, jottei mitään vaan tarvitsisi heittää pois. Iltatoimet menivät hyvin ilman mainittavia tapahtumia. Yritin vielä kirjoittaa pojan nukahtamisen jälkeen, muttei siitä oikein tullut mitään ja kävin itsekin nukkumaan jo yhdeltä.