Pään hakkaamista...

Tiistaiaamuna jatkui sama vetämättömyys kuin illalla oli jo ollut ja väsy painoi raskaana taakkana kaikessa tekemisessä. Aamurutiinit puserrettiin yhteistoimin kuitenkin mallikkaasti läpi. Pian pojan kouluun vietyäni läksin Susien toimistolle miittiin jossa oli mukana Susien edustus, mie ja kuntouttavasta työtoiminnasta henkilö. Onpahan muuten melkoinen nimi tyrkätty hyvälle asialle. Laitan linkin tähän, jos jotakuta jäi kiinnostaa mistä on kyse eli täältä löytyy tietoa:
http://stm.fi/kuntouttava-tyotoiminta
Miitissä väänsimme asiaa puolelta ja toiselta. Mie esitin omia kantoja, jotka perustuivat pitkälti maalaisjärkeen, vallitsevaan elämäntilanteeseemme sekä haluun olla mukana järkevässä Susiakin hyödyntävässä toiminnassa. Susien puolelta tuli hyviä pointteja esille, jotka tukivat miun näkemyksiä ja rakentuivat taas heidän intresseihin kuitenkin huomioiden miun ja pojan tilanteen. Miulle tuli tunne, että Susilla oli selkeästi korkea tahtotaso viedä asia mallikkaasti maaliin ja kaikkia edesauttavalla tavalla. Sitten oli tämä kolmas ja virallinen puoli, jonka asenteesta antoi oudon kuvan jo edustajan päätäntävallan puuttuminen. Harvoin olen ollut näin virallisissa ja merkittävissä neuvotteluissa mukana, joissa kaikilla läsnäolevilla osapuolilla ei ole edes päätäntävaltaa. Niin, ja se neuvottelutaktiikka eli käskytystä, sanelua, ymmärryksen puutetta, pykäliin vetoamista, järjen sivuuttamista, joka virallisella puolella tuppaa olemaan, oli selkeästi pakon sanelamana henkilön käytössä, vaikka omatahtotaso olisi, ehken halunnut joustaa järkevien ehdotusten edessä. Varmaan kaikilla huoneessa olevilla oli hetkittäin olo, että iskimme joukolla päätä betoniseen byrokratiaan eli byrokratian ratas oli taas totutun kankea ja yhtä joustava kuin betoni tuppaa olemaan. Miulle tuli mieleen myös väkisin, että olin pissinyt jonkun aamiaismuroihin ja sen hintaa maksoin juuri nyt. Miusta on käsittämätöntä, että virallisella puolella usein törmää tilanteeseen, jossa siellä työskentelevät ottavat asiat henkilökohtaisina arvosteluina, vaikka asiathan ne aina siellä riitelee eikä henkilöt!!! Olen monesti miettinyt ettei tuo viranomaispuoli ole sovelias herkkänahkaisille, itsetunto ongelmista kärsiville, Napoleon kompleksisille, pien munaisille, jne. Tosin tuo sama pätee ihan kaikkeen asiakaspalveluun.
Muistoista nousi esille eräs tällainen viranomaiskohtaaminen, jossa mietti kaverin soveltuvuutta työhönsä. Kouvolan kaupunki oli juuri uusinut työllistämiskuvioita. Miulla ja pojalla oli sillai tilanne päällä, että olimme turvakodissa. Kaveri soitti miulle yksi aamu ja esitti asiansa hienovaraisesti kuin tankki, joka vyöryy posliinikauppaan: ”Mie olen henkilö X ja miun on soitettava läpi miulle määrätyt työttömät, joita on hurjasti. Puhelu jatkui lähes yksinsaneluna muutaman minuutin, jonka se kokonaisuudessaan kesti. Henkilön puheen sisällön sävy ei ollut edes noin ihmislähtöinen, jota tuolla mallilausahduksella kuvailin. Mietin silloin mitä tuollainen puhe tekisi kuilunpartaalla seisovalle ihmiselle. Niin, Todennäköisesti ihminen hyppäisi sinne kuiluun ja se ei kai kuitenkaan ole tarkoituksena viranomaistoiminnassa… Sanoinkin puhelun jälkeen muutamille viranomaisille asiasta. En tiedä johtiko sanomiseni mihinkään toimiin. Toivon, että olisi johtanut…
Miitti päättyi ratkaisemattomana tällä kertaa, joskin kuntouttavan työtoiminnan henkilö lupasi viedä sanaa miitinsisällöstä eteenpäin. Hän lupasi myös puoltaa Susien sekä miun näkemyksiä hyvän tahtotason ja selkeästi hyvään ratkaisuun pyrkivän pointtien takia heidän sisäisessä systeemissään.

Miitin jälkeen soitin päävalkulle hänen tavoiteltuaan miuta jo ennen miittiä. Puhuttiin Särkkäcuppiin liittyvistä asioista. Ajelin kotiin ja soitin ystävälle, joka oli pyytänyt soittamaan. Me juttelimme niitä näitä maailman parannuksen ohessa. Söin, tiskasin ja hain pojan koulusta. Tein pojalle välipalan ja tarkistin läksyt. Ovikello soi. Yksi talon rouvista toi 5 hillomunkkia ja kahvipaketin kiitoksena kaikesta avustamme. Siitä tuli mielettömän hyvä fiilis. Herkuttelimme yhdet munkit heti. Sitten oli hetki vapaata ennen viukkaa. Pojan ollessa viukkatunnilla kävin kaupassa. Kerkesin viedä juuri ja juuri ruuat kylmään ennen pojan hakua. Kotona valmistauduimme jo edessä siintäviin säbäharkkoihin. Harkat meni mallikkaasti ja poikien tekeminen näytti taas hyvältä. Pojissa on tapahtunut selkeää kehitystä kauden aikana. Iltatoimet kaikkinensa menivät hyvin ja normisti. Saatuani pojan unille siirryin itse seuraamaan futista kunnon eväiden kanssa. Yöllä pelin jälkeen kirjoitin vielä pari tuntia ennen unia.