Hiljaa hyvä tulee...

Kello oli puoli seitsemän perjantaiaamuna kännyn ilmoitellessa päivän alkaneen. Poika oli ollut yöllä levoton ja oli aamulla tosi nuutuneen näköinen sekä hiukkasen vielä tukkoisen oloinen. Kuumetta ei ollut kumminkaan. Annoin pojalle taas inkivääriä, valkosipulia ja särkylääkkeen sekä käskin ottamaan myös avaavan piipun. Koska tunnen poikani ja tiesin, ettei hän malttaisi olla koulussa riehkäsemättä, käskin hänet takaisin unille. Ilmoitin opelle pojan jäävän huilaamaan. Menin vielä itsekin unille.
Kuntouttavan työtoiminnan soitto herätti puoli kymmenen. Miun yhteyshenkilö ilmoitti yrittävänsä järjestää tulevalle viikolle miittiä ja kyseli miun aikataulua. Heti puhelun jälkeen soi ovikello. Yhdeltä talon rouvalta oli palanut proppu tai siis hänen asunnostaan oli palanut sulake. Menin vaihtamaan sitä. Huomasin heti, että kyseessä oli sama sulake, jota olen ennenkin käynyt vaihtamassa. Kehotin rouvaa ilmoittamaan talkkareille, että käyvät selvittämässä mistä palaminen johtuu. Kyseessä oli kuitenkin 16A sulake ja sen takana on vain normaaleja keittiökoneita. Rouva pyysi samalla, kun paikalla olen, vaihtamaan makuuhuoneen kattovalaisimeen lamput. Tein työtä pyydettyä ja kysyin olisiko vielä muuta missä voisin auttaa. Kun vastaus oli kieltävä, menin kotiin tekemään aamupalaa. Pojalle annoin käskyn vaatettaa itsensä lämpimästi. Aamurutiinien jälkeen käskin poikaa ottamaan paikan sohvasta ja myönsin liikkumisluvan vain vessaan ja ruokapöytään.

Mie aloitin rutiinin mukaisen perjantaiohjelman pyykkihommilla. Sitten oli vuorossa roskat, tiskit, kylppäri ja pyyhkeet. Välillä lämmitin meille ruoaksi keskiviikkoista jauhelihakastiketta ja tiskasin taas, jotta siivoukseen jälkeen näyttäisi oikeasti siivotulta myös keittiössä. Pyöritin matot rullalle ja vein ulos piiskattavaksi ja harjattavaksi. Mattojen ulkoillessa mie jouduin sisähommiin imuroimaan ja luuttuamaan. Hain matot takas lattialle ja vilkaisin kelloa. Kaikkine läträämisineen sain menemään siivoamisessa reilun neljä tuntia. Tosin eipä miulla ollut aikataulua ja pääasia oli kuitenkin lopputulos eli siisti kämppä. Palkinnoksi miulle kahvia ja pojalle mehua sekä mehukeittoa. Lohkaisin vielä meille molemmille kunnon palat Viennettaa.

Kävin kaupasta evästä. Kassalla oli pakko vitsailla kassan sanoessa: ”Olkaa hyvä!” Mie kysyin hymyillen: ”Näkyykö jakautunut persoonallisuuteni noin selkeästi, että puhuttelet monikossa? Pyysin kuitenkin vielä anteeksi läppääni ja toivottelin mukavaa iltaa ennen kuin läksin kotia. Lätkäpelin painaessa päälle ruuaksi laitoin Apetitin kotimainen peruna&keittokasvis kasvissekoitusta terästettynä kermalla, juustolla, sipulilla, pippurilla ja merisuolalla sekä atrian punaista juustotäytteellä. Kun lätkän alku oli niin lähellä, tähtäsin syönnin erätauolle. Kun Leijonat hoitivat homman kotiin, oltiin pelin jälkeen hyvillä fiiliksillä. Pojalle annoin vielä inkivääriä, valkosipulia, särkylääkkeen ja käskin ottamaan molemmat piiput myös illalla varmuuden vuoksi, vaikka pojassa ei juuri enää näkynyt merkkejä taudista. Pyörittelimme iltatoimet pakettiin ja laitoin pojan nukkumaan hyvissä ajoin. Mie valmistelim vielä aamun lähtöä ja kirjoitin. Juuri nukkumaan käydessä muistin pyykkien olevan alakerrassa. Vaikka kello osoitti jo kahta, kävin hakemassa ne pois, jotteivät ne lojuisi koko lauantaita toisten tiellä. Kaapitin ne vielä ennen unia.