Päivä Kumu JTeen kevätturnauksessa

Sunnuntaiaamuna herätys oli seitsemältä. Niin, arvasitte oikein.. Urheilu on melkeinpä ainoita asioita, mikä siihen aikaan saa miut sunnuntaisin liikeelle. Sain heti ohjeistuksen aamiaiselle: Puuro korvattiin cocktailpiirakoilla. Söimme tukevan aamiaisen ja aamutoimien jälkeen poika vetäisi pelikamat päälle. Kun ei oltu ensimmäistä kertaa lähdössä ulkoilmatapahtumaan, niin vaatetuksen suhteen laitoimme kerrospukeutuminen kunniaan. Ollaan ennen ysiä Sarkolan tekonurmen reunalla. Kun ei oltu ekoja paikalla, niin se ihmetytti ja kummastutti poikaa. Selitin, että paikalla olijat olivat tulleet järjestelemään tapahtumaa ennakkoon. Me oltiin silti niin aikaisessa, että hetken jouduimme oottamaan muitten paikalle tuloa. Kun porukka oli tullut paikalle, niin pelurit menivät koppiin valkun kaa. Mie hiippasin kannatuskahville Kumun kioskille.

Kun kello löi kymmenen, niin tuomari vihelsi aloituksen merkiksi pilliin. Ekassa pelissä HaPK:ta vastaan poika aloitti maalissa. Toiseen erään poika siirtyi kentälle. Matsi oli pelillisesti pojan joukkueelta hyvä, vaikka kuonoon tuli 5-2. Jäin kaipaamaan kentänreunalta seuranneena ainoastaan hiukan reippaampaa tilanne kovuutta sekä määrätietoisempaa pallon haluamista. Pelin jälkeen marssimme kioskille hyödyntämään ottelujen välistä taukoa. Mie otin makkaran, pullan ja kahvin. Poika halusi pikkupizzan ja limun. Poika itekki naureskeli ääneen juomallensa: ”Ei kauhean urheilullinen vaihtoehto.”

Toinen peli HyPS:iä vastaan alkoi puolikaksitoista ja oli todella tiukka. Peli aaltoili päästä päähän kummankaan saamatta selkeää otetta pelin hallinnasta ja vasta viime hetkillä vastustaja teki voittomaalin 4-3. Poika pelasi kenttäpelaajana koko pelin. Pojan pelissä näkyi sama ”kiltteys” pelitilanteissa kuin muunkin joukkueen. On todella hienoa, että vastustajaa kunnioitetaan pelissä eikä pelata sikaa tai ees rumaa, mutta pelinluonteeseen kuuluu tietty kovuus sekä pallon haluaminen ja siinä tuntuu meijän joukkue antavan liikaa siimaa kaverille. Ehken se on myös osittain kasvatuksellinen kyssäri. Olenhan ihekkin hokenut pojalle aina, ettei ketään saa vahingoittaa tai ees sanallisesti loukata. Pojalleni olen erityisesti painottanut hänen vastuutaan pienemmistä hänen kokonsa takia. No, aika varmaan tekee tehtävänsä tuossakin asiassa. Poika halusi ottelujen välisellä tauolla täyttää tankkiansa makkaralla. Mie otin kahvin ja mokkapalan ja ihan vain kannautuksen vuoksi ;-D.

Kello kolmetoista vastustajaksi pojan joukkueelle keinonurtsille asteli KoNan Vire. Peli oli vielä tasaisempi kuin eellinen matsi ja johtoasema vaihtui vuoroperiaatteella. Kummallakin joukkueella oli omat etsikkoaikansa ratkaista peli, muttei kumpikaan siihen lopulta pystynyt ja peli päättyi tasan 5-5. Ottelujen välisellä tauolla poika halusi nakkikätkön, pizzan ja veden. Oli kuulemma jo kova nälkä. No ihmekkös tuo. Olihan juoksuaskeleita kerinnyt kertyä jo melkoisesti. Mie tyydyin nyt pelkkään kahviin kannatuspuolen vähäisemmän kulutuksen takia.

Viimeistä peliä odoteltiin rupattelun merkeissä. Ennen peliä alkoi sataa kaatamalla ja pukkari kutsui suojiinsa. Pikkasen yli kolmen siirryttiin ulos. Joukkue meni lämmittelemään ja mie kentän reunalle leikkimään uitettua koiraa. Onneksi oli lämpimästi päällä ja takki piti luvatusti vettä. Mypa marssi vastustajaksi viimeiseen matsiin ja tuntui karkaavan omille teilleen heti alussa. Kannattajoukot kentänreunalla olivat huventuneet ja yksittäisiä kannustushuutoja kuului enää poikien piristämiseksi. Toisella puoliajalla Kumu kuitenkin ryhdistäytyi ja lisäsi liikettä kentällä. Se johti selkeään pelinhallintaan. Nälkäisempänä Kumu nousi rinnalle ja meni heittämällä ohi. Pelin lopun pieni nukahdus maksoi Kumulle kuitenkin voiton ja Mypa nousi tasoihin. Ohjelmassa oli vielä mieltä piristävä mitalien jako sekä parhaiden palkitseminen. Niiden jälkeen ohjasin pojan pukkariin vaihtamaan kuvia ja itse avustin paikkojen raivauksessa, jotta kaikki pääsisivät kotiin mahdollisiman nopeasti vaihtamaan kuivia päälle. Sitten oli aika hyvästellä kenttä.

Poika ilmoitti kotimatkalla haluavansa ruuaksi tortilloja ja isi kävi kiltisti kaupasta tarpeet uitettuna koirana. Kotona oli ohjelmassa tortillatäytteitten teko, pyykkiruljanssi ja tiskaus. Ne olivat illan viimeiset järjelliset hommat ja sitten löin läskiksi. Päivä ulkona oli vaatinut verojansa. Olimme kumpikin ihan tööt. Poika ei jaksanut pelata ees äkspoksii. Hän tyytyi tuijottelemaan ohjelmia telkusta ja tallentamiani ohjelmia Soneran viihepoksista. Mie viihytin itteeni telkulla ja internetin ihmeellisellä maailmalla. Iltatoimet menivät sujuvasti väsymyksestä huolimatta ja poika nukkui ennen kymmentä. Mie yritin viel valvoa ja kirjoittaa, mut ei siit mitää tullu. Kun laitoin pojalle ohjelmia talteen viihepoksiin, niin nukahin taas sohvaan. Pitäisi kai hommata epämukavampi sohva. Heräsin kolmelta, tallensin loput ohjelmat ja siirryin sänkyyn nukkumaan.