Päivä Mikkelissä

Aurinkokaan ei ollut vielä herännyt, kun känny vaati jo miuta mannapuuron keittoon. Hämärissä laitoin puuron tulille. Mannapuurossa ja naisissa on muuten jotain samaa... Molempien kanssa homma menee yleensä putkeen, kunhan muistaa olla läsnä koko ajan ajatuksen kanssa. Annas vaan, jos hetkeksi annat ajatuksen karata, niin palaneen käry täyttää tienoon… Keitin kahvia, kuorin hedelmiä ja tein ruishampan eli ihan kunnon eväät, että jaksaa painaa. Meille oli nimittäin pitkä päivä tiedossa.

Aamurutiinit menivät sutjakasti ja tavaroiden viimeisen tarkistuksen jälkeen starttasimme maantielle viisareiden huitoessa lukemia 7.30. Laskettu laskeutumisaika Mikkeliin oli kello 9.00. Tie oli tyhjä ja reitti sen verran onnistuneesti mielessä, että vain viimeisestä risteyksestä ajoimme pikkaisen ohi. Perillä olimme kuitenkin ihan aikataulussa. Kävin pukukopissa vermeet vaihtamassa ja kirmasin munkkikahvin hakuun.

Meillä valmentajilla olikin jänskät paikat pukukopissa odotellessa ketä loppujen lopuksi kykenee paikalle. Saikkulista oli ollut jo perjantaiehtoona pitkä kuin nälkävuosi. Onneksi tilanne ei siitä enää pahentunut vaan paikalla tuli juuri pari kentällistä pelaajia maalivahtien lisäksi. Fysiikkakoutsi vei pojat ulos juoksemaan, venyttelemään ja pieniä kehonhallintajuttujakin oli kuvioissa eli ihan kunnon herättelyä ennen ekaa peliä, jotta pojat olisivat hereillä heti ensimmäisestä aloituksesta lähtien. Mie kävin vetäsemässä siinä välissä vielä toiset munkkikahvit, jotta olisin itsekin hereillä. No joo, myönnän olevani nautiskelija ja mies, enkä vain voi vastustaa hyviä munkkeja.
Pojat toteuttivat heti alusta lähtien kaikkea harjoiteltua perin mallikkaasti ja pelit sujuivat hyvin. Valkut saivatkin myhäillä poikien suorituksia alun helpoimmista peleistä aina viimeisen pelin aivan hillittömään taiston loppuvihellykseen. Senkin pelin pojat käänsivät lopussa voitoksi. Nyt pitää vielä painottaa, etteivät tärkeintä olleet voitot vaan pelillinen ilme, jolla ne tulivat! Täältä voi käyvvä lukemassa turnausraportin:

https://www.facebook.com/sudetsalibandy/posts/664531173685883

Päävalkku tarjosi pojille lakut kauden päätösturnauksen kunniaksi ja valmentajien kehujen jälkeen vapautettiin pojat vanhempineen omille teilleen. Mie kävin pojalle ja ihelleni makkarat sekä munkit pojan pakatessa vermeitä. Nii.. Mie voin kuvitella kui Puska ja kumppanit saa näppylöitä lukies tätä..
Herkuttelun jälkeen läksimme kaverilleni kyläilemään. Me ei oltu nähty kaverin kanssa kymmeneen vuoteen ja mietin miten paljon kaikki olisi muuttunut. Loppujen lopuksi ainoat muutokset olivat kaverin asunpaikka, hänelle kasvanut parta ja kuvioihin ilmestynyt parempi puolisko. Muuten kaikki oli kuin olisi eilen nähty viimeksi. Kaveruus ei kato kalenteria vaan asuu syämmis. Hänen tykönään me sit jutskattiin ja kahviteltiin, kunnes tuli aika suunnata kohti kotia. Poikkesimme pojan toiveesta Kuusaalla Rosellassa syömässä rullakebabit, joista toinen oli ilmainen eli ei taida kannattaa väittää, että ekaa kertaa käytiin tai ees harvakseltaan käytäisiin kebabilla. Tosin me luokitellaan pojan kanssa rullakebab terveysruokiin runsaan tuoreen märän takia.

Ilta meni elpyessä ja saunoessa. Poika hyytyi hyvissä ajoin unille ja mie yritin sinnitellä hetken nukkumattia vastaan. Jouduin kuitenkin taipumaan vahvemman edessä sänkyyn melko pian pojan jälkeen.