Päivä numero yksi naamaan liittymisen jälkeen

Aamu aurinkoa soi.. Juuuh, ihan kirjaimellisesti mieli soi duurissa, vaikka meillä molemmilla startti meinasi sanoa: ”Päivemmällä, päivemmälläääh... Normi aamutoimien lisäksi kävin puntaroimassa pyhien aineellisen saldon.. Lahjomaton näytti +2 kg. Miut diskattiin ainakin hetkellisesti neuvolasarjasta. No, on hyvä olla tavoitteita! Selvitimme kuitenkin onnistuneesti aamun ja poika selvisi lukujärjestyksen mukaisesti kouluun.
Matkalla kouluun poika todisti todellakin olevansa miun jälkeläinen. Puhuessamme taas yllättäen tubettamisesta poika tuumasi: ”Ekoil juutuubi rahoil hommaan kunnon tietsikan ja editointiohjelman. Poika on käynyt kerran (siis 1.) Tubetourissa sekä katsellut vähän aikaan lakon ja kumppaneitten pätkii juutuupista ja puhkuu intoa asian suhteen. Juu, siis on aivan pakosta miun vapaa mieli periytynyt pojalle. Jos ei omista vapaata mieltä, niin ei kukaan voi lentää niin korkealla ja laajasti kaarrellen noin pienessä tuulessa sekä ohuessa ilmassa. Selkeästi siis sama veri pojan sisällä villisti kiehuu ja mieli lentää täysin rajoitta.
Niin.. Nyt tullaan taas kohtaan, jossa voisi karjasta: ”Herätys vanhemmat!! Lapsien kuuluu ja täytyykin unelmoida vapaasti. Vanhempien tehtävä on kannustaa ja jopa ruokkia sitä unelmointia!! Se on lapsen kehityksen kannalta suorastaan välttämätöntä (Sitä se on myös yhteiskunnan kehitykselle, mutta se on nyt sivuseikka).
Joo.. Siellä taas viittaamatta karjutaan: ”Annetaan lapsien kuvitella, että osaavat esimerkiksi lentää ja kohta pidetään hautajaisia!!” Tekisin pahan vaientavan mulkaisun sinne päin, mutta tiedän sen hyödyttömäksi. Jos ei sen vertaa tajua, että vanhemmilla on myös vastuu siinä kuvitellussa samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin lapseen ja elämään liittyvässä, niin en niin pahaa silmää osaa tehdä, että se perille menisi.
Kaupassa miuhun iski Sulo Vilénit (Tietysti heittomerkillä!!) Tähän väliin voisi laittaa kiitosta koko ”Tankki täyteen” tiimille. Sarjanne kaltaista kotimaista viihdettä ei nykyisin oikein osata tehdä. Kotona laitoin pyykkikoneen hommiin ja itse rupesin leikkimään tiskikonetta. Kun olin hävittänyt astiat ovien taakse kuivumaan, niin leikkasin inkivääristä siivuja ja kuorin pari valkosipulinkynttä naposteltavaksi. Siirryin kirjoittelemaan ja vastailemaan naamakirjan pimahduksiin. Mietin koko naamakirjaa samalla itseni kannalta. Mikä on se lisäarvo, jonka se antaa miulle syömänsä ajan vastineeksi. Niin, haluan olla rehellinen itselleni taas kerran. Aikaahan naamakirja vie, vaikka kuinka kevyesti siihen suhtautuu. Jos aika on muusta vastaavasta pois, niin silloin naamakirjasta on joku konkreettinen hyöty helpon yhteydenpidon takia ystäviin ja tuttaviin. Näkyvyyttäkin se kieltämättä lisää, jos jaksaa olla aktiivinen. No, ehken on aikaista miettiä koko asiaa.
Lämmitin mikrossa eilistä mannapuuroa ja tietysti laitoin maksamakkarasilmän. Olin tuusannut kaiken maailman hommissa niin pitkään, että syönnin jälkeen oli aika hakea poika koulusta. Ohjelmamme oli selkeä aikataulun ollessa löysät pois puristava eli tukeva välipala hedelmineen ja sitten läksyt. Hyvän harjoittelun tuloksena meille jäi hiukan luppoaikaakin ennen kuin viukka kutsui. Poika käytti tauon lepäämiseen ja mie valmistelin jo säbään lähtöä. Vein ja hain pojan ihan vain liikunnallisista syistä. Kyllä poika osaisi yksinkin kulkea musiikkiopistolle ja takaisin. Kohta mentiinkin jo kohti Kuusaan urheilutaloa ja illan säbäharkkamatsia. Pojilla oli harjoitusmatsi illalla JPS-75:ttä vastaan. Pelistä löytyy juttu täältä:
https://www.facebook.com/sudetsalibandy/photos/a.483214995150836.1073741831.430977273707942/659136910891976/?type=3&fref=nf&pnref=story

Kotona laitoin lihamurekkeen uuniin ja pesukoneen pyörimään. Kovan harjoittelun siivittämä selvisimme taas normiaikataulussa poikaa saattelemaan unille. Tiskit jäivät tosin koristamaan tiskipöytää. Yö meni melkein kirjoittaessa ja naisten lätkää tuijottaessa.