Kulttuuria ja urheilua

Aurinko helli heti aamusta ihan täyslaidallisella. Niin, miekin olin hereillä lauantaiaamuna jo puoli kahdeksan, eikä syynä ollut edes auringon tökkäys silmiin. Ei sellainen miun unia millään tavalla hätkäytä, kuten ei moni muukaan asia. Mie olen siinä onnellisessa asemassa, että uni maistuu ja hyvin aina mahdollisuuden tullen. Nuo mahdollisuudet meinaavat välillä olla turhan kortilla.
Aamurutiinien jälkeen suuntasimme musiikkiopistolle, Pojalla oli viukan porukkatreenit tiistain musiikkiopistopäivien esitystä varten. Kun menimme, siellä oli edellisen ryhmän soitot täydessä käynnissä. Flyygeli, sello ja viukka soi yläkerrassa, jonne poikakin meni. Mie jäin ala-aulaan kirjoittamaan tai ainakin yrittämään. Olin välillä portsarina (Oven avaaminen kohteliaasti sujuukin lutvikkaasti miulta) ja välillä jäin vain kuuntelemaan soittoa. Sen verran hyvältä se kuulosti ja aivojenkin ollessa vielä hiukan hitaalla vaihteella kirjoittamista ajatellen. Eikä miulla mitään pakon omaista tarvetta edes ollut kirjoittaa. Kunhan otin koneen mukaan aikani kuluksi. Pojan ryhmä aloittaa. Viukat ja flyygeli soivat upeasti. Aluksi soi näppäillen vuorenpeikkojen tanssia alkusoittoa.. Olen aivan otettu. Tunti vierähti nopeasti. Poika oli nykimässä hihaani ennen kuin olin kunnolla kerinyt aloittaa kirjoittamista.



Poika puuhaili omiaan sillä aikaa, kun mie kokkailin meille mannapuuroa, pekonia, paahtoleipää ja munakasta. Poika edellä ajattelu sekoitettuna omaan tyhmyyteen johti muovisen mittakipon tienpäähän ja näin ollen koruttomiin hautajaisiin. Kippasin nimittäin paistinpannulta pekonirasvat mittakippoon talteen oman munakkaan paistamista varten, kun se sattui siinä esillä olemaan. Pojan munakkaan paistoin Oivariinissä. Kun rupesin omaani paistamaan, huomasin paistorasvaksi ajatellun lilluvan tiskipöydällä. Mitan pohja oli pettänyt kuuman rasvan lähentelystä.

Iltapäivällä menimme puoleksi toista tunniksi kuplahalliin ajamaan pojan uusia säbämokenvermeit sisään. Olisi ollut tylyä laittaa poika tulikasteeseen turnauksessa ihan oudoilla vehkeilläkin. Kotona taas rutiinit hyppi silmille. Pesin vermeet sekä levitin kuivumaan, tein ruuan, tiskasin ja vaihdoin petivaatteet. Nukkumaan tulijoita odottelivat siis puhtaan tuoksuiset satiinilakanat. On mahtavaa, kun kohta pääsee pyykit kuivaamaan ulkona. Siellä pyykkeihin tulee sellainen spesiaalituoksu. Istuin tietsikan eteen ja päätin: Nyt lyön loppuillan läskiksi! Saunan jälkeen olo menikin melko löysäksi. Otin pienet nokoset, jotta jaksoin kirjoittaa. Puolen yön jälkeen pyörähdin vielä vaihtamassa muutaman sanan ystäväni kanssa. Samalla tulostin ajo-ohjeet, kokoonpanot ja otteluohjelman mukaan otettavaksi. Nukkumaan selvisin omasta mielestäni ihan kohtuu ajoissa.