Täyttä arkea

Aurinko tuhlaili antejaan verhojen takana jo täysiään, vaikkei kello ollut kuin seitsemän pintaan. Mie vanuin sängyssä horroksessa puoli kasiin johon illalla annoin itselleni luvan herätystä asettaessa. Mietin hetken taas lääkäriin lähtöä vetämättömän oloni takia. Päädyin kuitenkin päivän aikataulun takia lykkäämään asiaa ainakin päivällä, kun kuitenkin veto pysyy kuitenkin yhä kahdella tassulla eikä nelivetoon tarvinnut siirtyä. Aamu meni hyvin, vaikka kuurapakkasen koristelema auto muistuttaakin ikävällä ja vaivalloisella tavalla lämmitysjohdon hävittämisestä. Menin taas metsästämässä suomalaista lammasta. Saalis jäi vain saamatta. Mämmiä ,kymppi tietysti, otin kaksi rovetta. Tiesin sen olevan vikatikki ja näin itseni ruokalusikka kourassa naama messingillä syömässä.

Kotona hain pyykit alhaalta ja ihastelin niiden tuoksua, vaikka olivatkin olleet yön sisällä ulkoilun jäliltä. Jätin pyykkikoneen huilaamaan tietäen sen illalla taas työllistyvän ja rupesin kirjoittamaan. Söin oikeaa äijäkurmeeta.

Kävin viemässä laatikollisen pojan pieneksi jääneitä Torilla myynnissä olleita vaatteita pakettiautomaattiin ja hain pojan samalla reissulla koulusta. Normit pois alta pyörimästä ja sit miun läppäri meni taas alkuasukas asentoon. Koitteli.. Kone jäi eheyttämään itseänsä. Se oli kai ottanut liikaa mallia nykyihmisistä. En tunnusta itse kuitenkaan olleeni mallina. Vien pojan viukkaan. Upea keli huuti kävelemään mutta passasin kutsun. Kotona läppäri rakensi edelleen omakuvaa keskenänsä. Hain pojan pois viukasta ja laitoin säbävermeet valmiiks. Läppäri löysi itsensä raunioista ja nousi ylös. Me lähdimme kuitenkin kohti Kuusaan urheilutaloa. Treeneissä oli tosi vähän poikia ja pääsimmekin aika intensiiviseen harjoitteluun teemana kaksintaistelu. Se oli tökkinyt viime aikoina pahiten kaikista pelin osa-alueista. Jos oli pojilla hiki ja naamat punaisina, niin en ollut poikia pahempi. Ilta meni rutiinien mukaan. Ihan koko paletin kävin läpi.