Päivittelyä

Päivä alkoi aivan normisti. Mistään ei voinut aavistaa nörtin koston istuvan odottamassa juuri minua ja vain minua sormen painalluksen päässä. Kaikki alkoi oikeastaan jo yöllä. Sammuttaessani konetta se kertoi jäävänsä juttelemaan internetin kanssa. Mikäpäs minä olin sen jutteluja rajoittamaan ja menin nukkumaan hyvässä uskossa. Kun sitten aamulla tein sen sormenjäljen pyöreään painikkeeseen, niin läppäriin yöllä ladattu iso päivitys saa läpän lentämään puolin ja toisin. Tavailin herjoja näytöltä toivottujen asioiden sijaan. Ilmeisesti päivitin läppäriin konttaus ominaisuuden. No, mie vanhoista oppineena unohdin koko värkin hetkeksi ja päätin palata asiaan tärkeimpien asioiden jälkeen. Pihalla mekin pääsimme etenemään liki konttaamalla. Suvi (En siis tarkoita kuumaa naista, joka sulattaa miehen kuin miehen jään, jota muuten leikkisästi sydämeksikin kutsutaan.) oli tehnyt töitään ja talonmiespalvelu ei ollut tehnyt, mistä johtuen upottavaa polannetta riitti. Olipa muuten selkeä esimerkki syy-seuraussuhteesta. Tuota voisi vaikka vanhemmat käyttää opetusmateriaalina lapsilleen asiaa siirtäessä. Jänskäsin jäämmekö mahasta kiinni. No, ei jääty ja pojan jätettyäni kyydistä suuntasin entiseen nykyajan robin hoodiin siis köyhiltä ryöstäjään eli nykyiseen köyhien stokkaan. Pojalle tarjouksesta boksereita ja raitaurkkapaita.

Kotona osallistuin vintoosan mielenhallintakurssille. Olin pääsääntöisesti etäoppilaana ja kävin kotitöiden ohella päivittelemässä sanallisesti sekä fyysisesti konetta ja tietysti tein myös kaikille niin tuttua pyhää rituaalia ”Sammuta ja käynnistä kone uudelleen”. Tuo vaati taas kerran joosepin kestävyyttä ja marian paikkojen venymistä mieleltäni, joka teki mielikuvaharjoitteita läppärin heitosta ohikulkevalle tielle rekan alle. Kurssiin kuuluu tehokas ”kertaus on opintojen äiti” osio, joka kytkeytyy päälle sattumanvaraisesti käyttäjän saavutettua hetkellisesti ”minä onnistuin elämyksen”. Ylpeänä voin esitellä kurssin läpäisseen diplomia eli ehjää läppäriä.

Jossain välissä sain jopa jotakin kirjoitettua ja olin unohtua kirjoittamaan, vaikka miun piti käydä ruokaa ja poika kotiin. No, kummatkin tuli hoidettua. Pojalta tiedustellessani päivästä sain vastauksen, hänen olleen suhteellisen tyytyväinen päivään. Ainut miinus merkintä siihen astiseen päivään tuli heittiön (Asuu muuten samassa osoitteessa pojan kanssa)toimesta,joka tuli kuulemma liian myöhään (Siis tasan kello 15, johon iipee aika oli varattukin!)hakemaan. Loppupäivän suunnitelmat menivät kuulemma läskiksi. Pojan olisi pitänyt keritä valmistella jotain ennen puoli neljää. Siihen kellonlyömään piti jonkun pimatsun alkaa pelaamaan livenä Growtopiaa hänen kansaan. Tuota kaikkea ennen olisi pitänyt käydä vielä kaupoillakin pippelisuoja ostamassa. En osaa muuten vielä sanoo onko noilla kahdella asialla "käyttöyhteys" toisiinsa. Illalliseksi söimme ruiskauramakaronia tulisen paprikajauhelihakastikkeen kera. Salaattia en jaksanut tehdä. Laitoin lautaselle vain raejuustoa, salaatinlehtiä ja tein tomaatista kukan ruuan lisukkeeksi.

Syötyämme työnjako oli selkeä. Mie toimitin tiskikoneen virkaa ja poika huolehti työpaikkani viihtyvyydestä harjoittelemalla viukkaläksyjä. Toimien jälkeen suoritin pari puhelua varmistaakseni omaa käsitystäni oikeista koko valinnoista tilatessani pojalle uuden maskin sekä säbämoken hanskat, paidan ja housut. Iltasella pyörähdimme vielä veturista pippelisuojan kyseisten puheluiden ohjeiden mukaan. Kävin myös tyrkyllä parturiin ja harvinaista kyllä nainen tarttui tällä kertaa tyrkkyyteeni. Pientä nimellistä korvausta vastaan hän vapautti päätäni liiallisesta painolastista. Toimi takasi myös vintin tuuletuksen, jotta sahanpuruni eivät pääsisi homehtumaan liiallisessa kosteudessa. Nyt tähän loppuun hiukan kaiken maailman ”sisustustuunauskorjausjne” ohjelmia ja blogeja mukaillen julkaisen ennen ja nyt kuvat. Omana kauhana soppaan laitan vielä kuvan tosi ennen. Tuo viimeinen kuva luo käsitystä hiusmallini ajattomuudesta...