Palasia miehuudesta eli lähemmäs ihmisyyttä

Tuli tuosta maanantaiaamuisesta jo vähän hankalasta, ihoa ärryttäneestä ja aikaa vieneestä parranajosta mieleen haave, joka aina kesäisin herää eloon. Olen pukenut tuon haaveen aikanaan myös kirjalliseen asuun ja haluan nyt jakaa sen teidän kanssanne eli

ison miehen haave

Olen kiitollinen Herra Philipsille hänen kekseliäisyydestään ja lahjasta meille alku esi-isiämme muistuttaville miehille. Hänen ansiostaan joka aamuinen rituaali itseni lähes ihmisen näköiseksi loihtimessa on aavistuksen verran helpompaa. Varsinkin hänen keksintönsä tuunattu eli ladattava versio, joka vapauttaa narun päässä kiikkumisesta siis tarkoitan sen suovan valita parranajopaikan vapaammin. Se ainakin näin kesällä, jolloin jo aamusta sisällä olo on kuin huonossa ruotsalaisessa saunassa olisi ja iho on nihkeän tahmaisen kostea niin kuin baaritiskin edestä lattia juuri ennen valomerkkiä, helpottaa kummasti elämää suodessaan mahdollisuuden siirtyä ulos tätä toimenpidettä suorittamaan.

Voisin olla myös kiitollinen Herra Braunille, jos en olisi niin ennakkoluuloinen. En mahda mitään sille, että Herra Braunin keksintö tuo mieleen kurittajan tarkemmin parran tukistajan ja en näe parran kasvuani omana syntinäni, joten sen poistokaan ei tarvinne olla katumusharjoitus.

Herraa King Camp Gilletteä kädestä pitäen kiittäisin – kiittäjiä tosin voisi olla ihan jonoksi asti–, jos se vaan mahdollista olisi – rauha hänen sielulleen–. Hänen yksinkertaisen tuntuinen keksintö on ainakin miun näkökulmasta paras keksintö kautta aikojen miesten siisteyden ja hygienian hoidossa. Siinä yhdistyvät vapaus valita paikka, – tosin tietyin rajoituksin, joista kohta tarkemmin– mukavuus ja siisti jälki.

Koko kolmikkoa voinemme varmaan kiittää nykyisen ihmisrodun porskuttelusta maan päällä. Heidän keksintöjensä ansiosta varmaan moni kaula on vahingossa jäänyt katkeamatta – Puistattaakin ajatus tarttumisesta partaveitseen¬ ja ilman heidän keksintöjään moni parisuhde ei olisi päivänvaloa nähnyt.

Olen monena nihkeän kuumana aamuna haaveillut Herra Philipsin keksinnön käsissä suristessa ja yhtä hitaasti liikkuen kuin nuo etanat nurmikolla kulkiessaan työtä tehdessään, että joku aamu annan kasvoilleni Kuninkaallisen kosketuksen. Se vaan vaatii niin paljon…

Pitäisi raahata lämmintä vettä ulos kahdessa pesusoikossa. Niin kahdessa, eikö ole käsittämättömän itsekkään tuhlailevaa. Toisen tarvitsen pestäkseni itseni ja parranajokoneen. Eihän kukaan itseään kunnioittava mies jätä vehkeitään likaisiksi. Toisen soikon tarvitsen pyyhettä varten. Eikä siinä vielä kaikki siis sillä omatunto puolella. Mietin kuinka ikinä enää silmiin katsoen voin kieltää lapsen leikkimisen vedellä. Yhtä eettisen tuskan juhlaa.. No, kuka sille tielle lähtee, kestäköön sen kuin mies. Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan…

Edellä mainittujen tuskien lisäksi pitää kestää vielä lisää omatunnontuskia. Parranajon helpottamiseksi pitää kasvoja lämmittää ja sen takia pyyhe tulee kastella lämpimässä vedessä siis tehdä huutava vääryys esineen varsinaista syvintä olemusta ja tarkoitusta vastaan ja vielä luontoa sekä rahaa tuhlaillen kuumalla vedellä oman mielihalun takia. Kyllä siinä, jos missä koitellaan omatunnon rajoja ja niiden venymistä.

Käyn henkien taistoa. Enkä tiedä kuinka tässä taistossa tulee käymään.

Olenko hyvä vai sittenkin itsekäs ihminen..