Tylsyyttä terottamassa

Aurinko oli herännyt jo 6.17. Poikakin oli noussut joskus kahdeksan maissa. Mie venyttelin pitkiä raajojani vasta kymmenen jälkeen. Niin…Varmasti tuo herättää pahaa verta. Mutta omapaha on verenne ja miun levon tarve. Sitä paitsi tuo melki yhdeksänvuotias hemmo pärjää takuulla tässä kotona hyvin muutaman miun nukkumatunnin ajan ihan yksikseen. Hänelle tekee oikeasti jopa hyvää ratkoa itse asioita, kuten esimerkiksi juuri oma viihtyminen. Ei kaikkea tarvitse pureksia lapsille valmiiksi. Isänikin tuppasi sanomaan miun vielä kotona kirjoja pitäessäni äidilleni: ”Meinaatko armeijaan mennä tekemään tuonkin pojan puolesta?”

Karu ja nopea aamiaisrituaali pikkupoikapillereineen (Gefilus-maitohappo ja D-vitamiini) hedelmineen ja kauraläpysköineen. Alettiinhan kuitenkin olla jo päivällisen kynnyksellä. Aamutoimet ja muu tekeminen sulautuu epämääräiseksi mössöksi, josta ei oikein osaa määritellä mikä kuuluu mihinkin. Päivälliseksi oli mannapuuroa, keitetty kananmuna, juustoa ja reissumiestä. Iltapäivä meni pojan suunnitelmissa muruiksi, kun kaverien kanssa tapaaminen ei onnistunutkaan kavereiden menojen takia. Poikaan iski pettymyksen tuoma lamaannus. Mikään ei ollut enää kivaa ja kaiken normaalisti kivankin tekemisen terä tylsyi aivan yhtäkkiä. Taidan taas herättää pahennusta laukoessani seuraavat sanat: ”Lapsen on hyvä välillä tylsistyä ja vanhemman pitää antaa lapsen olla siellä tylsyydessä! Ehken se auttaa häntä löytää oman tien sieltä pois!! Väitän tuon olevan lapselle hyvää oppia elämää varten. Tosin kohtuus kaikessa pätee tähänkin. Niin, ja miun poika löysi tien jopa hyvinkin nopeasti sieltä tylsyydestä pois ihan omin avuin. Jopa niin, että oli vaikea saada hänet välipalapöytään. Kysyin pojalta intoa lähteä Veturiin sovittamaan uusia Kumun futisvermeitä tulevalle futiskaudelle ja samalla reissulla katsomaan Kino 123:seen Kung Fu Panda 3 kaksi dee versiona. Niin, en halua ärsyttää pojan aivoja vielä 3D leffoilla. Tuo 3D leffojen välttely voi olla aivan typerää varomista, mutta ei vara venettä kaada. Sitäpaitsi tuolla Kinoo 123:sen upeassa teatterissa, jossa isolle miehellekin löytyy helposti mukava asento istua laadukkaiden penkkien ja riittävän jalkatilan ansiosta, valtavalta kankaalta katsottuna ei edes kaipaa mitään ylimääräistä jippoilua kuvan kanssa. Poika riemastui välittömästi ajatuksesta leffasta. Joimme siis kahvit ja läksimme Veturin Intersportiin sovittamaan Kumun vermeitä. Sovittamisen jälkeen marsittiin leffaan. Oli muuten hulvaton leffa. Suurimman osan leffaa sai nauraa kippurassa ja välillä jopa näkö sumeni veden noustessa kyynelkanavia myöten silmiin. Pienimmille lapsille leffa on varmaan liian jännä monessa paikkaa eli ikäraja ei ainakaan liian korkea ole! Muuten Tykkimäen avajaisetkin on pian! Laita päivämäärä jo ylös kalenteriin!

Kotia tultuamme laitoin pojan huolehtimaan tunnelman luomisesta sytyttämällä kynttilät ja tuikut. Itse rupesin väsäämään tortilloja varten täytteitä. Jauhelihaa paistoin tietoisesti tuplamäärän, jotta sitä jäisi yli myöhempää käyttöä varten. Tortillat on meidän kummankin lempiruokiin kuuluva juttu. Pidän niitä muuten jopa terveysruokana suuren vihannesmäärän takia. Käytämme myös täysjyvätortilloja eli ei senkään suhteen paha vaihtoehto. Tortillojen kanssa kuuluu ehdottomasti cola. Tuo cola juttukin muuten jakaa ihmiset. Toiset on ehdottomasti Coke ja toiset Pepsi ihmisiä. Mie lukeudun Pepsi leiriin. Tosin juon aina Pepsi Maxia ja ihan vaan siksi, että sopisin kulkemaan normaaleista ovista. En usko nimittäin isännöitsijän asennuttavan asuntoomme tuplaovea miun mielihalujen tuoman leviämisen myötä. Poika ei ole vielä leiriään lukkoon lyönyt ja tarttuu sitä paitsi useimmiten vielä jopa Hartwallin omppu tai päärynä limppari pulloon. Myöhäisen ähkyyn asti syömisemme takia saunavuorosta tulee vähän pannukakku, kun kumpikaan meistä ei oikein jaksa löylytellä kunnolla. Mikä on melkoisen harvinaista meille. Olen itse nimittäin himosaunoja ja poika on hyvää vauhtia oppimassa samanlaiseksi. Iltatoimien jälkeen pojan jo uinuessa mie vielä kirjoittelin ja vietin aikaa sätissä, jonka tapahtumat ja puheet tuovat välillä elävästi mieleen ”Kauniit ja rohkeat”…