Yhä sinkkuna

Arki lyö lomallakin kovaa ja surutta myös vyön alle. Vaatii melkoisesti voimia pitää mieli kirkkaana kehon kaiken aikaa ollessa köysissä. Niin.. Tauti pyrkii taas ottamaan niskalenkkiä ja mie joudun antamaan periksi halulleni lähteä lumikenkäilemään. Vaikka kutsukortti on avoimena edessäni…

Vaikka olen antanut keholle siimaa unien määrässä (7-10 tuntia joka yö), niin yhä vaan räikkä huutaa tuskastuttavaa pärinää. Mielessä pyörii siiman riittävyys ja kestävyys. No.. Kahellaa..

Karkauspäiväkin karkasi käsistä. Ei mennyt hamekankaita, ei. Tosin ei kukaan minua kosinutkaan. Mietteissä kävi, että olinko liian etäällä mielitietyksi haluavista. Tuon ajatuksen ampui alas järkeni, joka seisoi jalas syvällä maan alla tapansa mukaan. Pssttt! *Näin meidän kesken: En tykkää tosta järjestä yhtään ja se on onneton amatööri tunneasioissa*.

Maaliskuun ensimmäisen kirmatessa iltapäivää poika pakkasi luisteluvermeet kyytiimme ja mie pääsin toimittamaan hovikuskin virkaa. Tuo homma on aina ollut miulle kunnia-asia ja ratin takana on takuulla tullut vietettyä yli miljoona kilometriä. Moiseen taipaleeseen on sopinut kaikenlaista. Minä olen selvinnyt mm. hirvikolarista ja auton ”katto kerhoon” parkkeeraamisesta. Kiitos siitä sinne jonnekin, joka on ollut sitä mieltä, ettei päiväni olleet tuolloin vielä loppuun kirjoitetut. Muttei noita kilometrejä ja tapahtumia kannata tässä nyt ajaa uudelleen edes pikakelauksella, vaan palataan astialle. Astian virkaa toimittaa Tietäväisen koulun kaukalo. Hieno astiahan se on. Siitä löytyy reunat, suorastaan neitseellinen pohja ja tapahtumahetkellä kirkkaan sininen kansi…

Autettuani pojalle luistimet jalkaan pääsin taas ylpeänä isinä katselamaan kuinka pojan luistelutaito oli kehittynyt silmin nähtävästi. Poika piirteli kuvioita juuri jäädytettyyn jäähän ja mie ihmettelin hetken taas vaan ihan kaikkea. Sitten kävi käsky moken hommiin.

Ne sadat pihapelit aikoinaan jauhesammuttimen kokoisen kahtapuolta olivat jättäneet jotain selkärankaan (Niin.. Sellainen löytyy, vaikka joku joskus on epäillyt) ja pallot sekä lätkät tavoittivat pojan mielestä verkon liian harvoin ja siitä seuraa maininta: ” Aika hyvin torjut!” Virnistän takaisin: Oon poiminut muutakin kuin marjoja aikanaan!” Pojan ilmoitus nilkkojen spagettimaisuudesta ohjasti meidät takaisin pukukopin virkaa toimittavalle pitkälle penkille katoksessa. Siviileihin paluun jälkeen astelimme autolle. Kysäisy pojalta: ”Käytäskö herkkuja ’ryssä-marketista’?” Herätti hymyn ja riemunkiljaisun. Siellä poimimme pienen pohdinnan jälkeen mansikkalehmätoffeita säkillisen ja Star Wars yllätysmunan, joka on kokoluokkaa strutsinmuna, mukaamme joskus ruokailun jälkeen maisteltaviksi. Mummolan pihassa havaitsimme kevään kasvattaneen torahampaat talven kappaleiksi repimiseksi. Työtä siinä kyllä tulee riittämään...

Iltaseen kuului viulun soittoa, rupattelua ja yhdessä teeveen (Pitänee nyt kuitenkin suomentaa tuo ettei kukaan luule, että teetä keittelimme eli kyseessä oli tv) palvomista. Yön saapui taas kerran kohtuuttoman aikaisin…