Kyllä sitä saa!

Heräsin jo seiskalta, kun poika kaivautui kainaloon. Varttia yli poika sai tarpeekseen tai sitten hänelle tuli kuuma, kun kaksi lämpöpatteria hehkui vierekkäin ja hän nousi ylös. Mie seurasin vanavedessä, kun pärskeet oli kerran rikottu jo. Aurinko paistoi taas, vaikka miulla oli niskat jumissa ja ääni meinasi pettää. Se oli käsittämätöntä empatian puutetta! Vein pojan kouluun ja menin itse metsästämään lammasta. Ei kuitenkaan ihan ”Lampaansyöjät” (rispektit koko tekijäporukalle ja näyttelijöille) mallin mukaan. Kotimaista päkää oli tarjolla koko Kuusaalla vain viulu ja sekin valmiiksi maustettuna. Miulle riitti pojan soittama viulu, joten passasin yli kaksikiloiset murikat jopa meille isoina. Metsästys oli siis jatkuva. Ässä-marketti yllätti miut positiivisesti. Sinne oli nimittäin tullut helmililjoja. Poimin heti pari ostoskoriin. Nyt ainakin pääsiäinen oli siltä osin pelastettu. Helmililja on kaikista kevätkukista kuitenkin se miun juttu. Kun vielä myyjät tuurasivat sisätiloissa ulos jäänyttä aurinkoa, niin purjehdin isoin purjein myötäisessä.

Kassan jälkeen kurvasinkin oikeaan normaalin vasemman sijaan. Marssin kohti suurta aukkoa seinässä. Niin, mitä onkaan maailmastamme tullut? Alko ei ole enää pitkäripainen pitkällä tiskillä varustettu myymälä, jossa myyjien röntgenkatse porasi helposti pitkänkin jonon aina viimeisen sieluun asti arvioidessaan asiakkaiksi uskaltautuneiden ostokuntoisuutta. Oli siinä asiakasparoilla melkoiset paineet jonossa täristessä. Kun viimein pääsi tiskille, oli haaveet vaikeasti lausuttavista viineistä haudattu ja Saharaakin kuivempi suu sai tokaistua suomalaiseen suuhun hyvin istuvan ja helposti lausuttavan nollakolmentoista lempinimen ”Kossu”. Uskalikot saattoivat ottaa kossun sijaan toiseen perisuomalaisen kuivahkon valkkarin eli Dry Vodkan.

Alkon myyjä hurmasi miut jo siinä suuren aukon kohdalla hymyilemällä hurmaavasti ja sanomalla päivää. Mie en häkeltynyt moisesta ystävällisestä sekä palveluhenkisestä teosta vaan vastasin samalla tavalla. No, ehken sen hurmaavuuden laita oli niin ja näin. Katseeni tavoitti, ennen kuin suuni kerkesi kysymään, jalon ruskeiden juoman sisältämien pullojen rivistöt. Katselin hetken valikoimaa ja päädyin tuttuun ja turvalliseen punanuttuun sekä leimaiseen eli skottilaiseen Jussi Kävelijään. Pullo kourassa suunnistin saman tien kohti kassaa, kun muuta ei ollut tarkoitus ostaa. Kassalla se miut kerran jo yllättänyt nainen jatkaa nyt jo yllätyksetöntä silti niin toivottua linjaansa vaihtamalla rahan ja tavaran lisäksi myös ajatuksia! Huomasin lähietäisyydeltä hänen silmien kauniin ruskeina muistuttavan metsälampea kuumana kesäpäivänä. Tiedäthän sie? Sellainen ruskea vetinen auringonpaisteessa hyvin pintavedeltään lämmennyt lampi, joka syvältä saattaa olla hyvinkin kylmä. No, mie tyydyin pulikoimaan pintavedessä tällä kertaa ja syvän kylmyys tai lämpöisyys jäi kokeilematta.

Tarkkaavainen lukija varmaan huomasi, että törmäsin muutaman minuutin sisällä kahdesti loistavaan asiakaspalveluun. Kuka se sanoikaan, että Suomessa ei saa muka asiakaspalvelua?? Hän ei ole ainakaan Kuusaalla ikinä käynyt!

Kotona odotti taas pyykki ja yhä epävakaa läppäri, jolta kopsasin tärkeimpiä tiedostaja talteen. Söin Reissumiehen Tosi Ruista maksamakkaran, paprikan, kurkun, valkosipulin ja Oltsun kanssa. Ennen pojan hakua oli pyykkien ripustelua ja kirjoittelua. Pojan hakureissulla kävimme suklaamunia koulun pääsiäisjuhlaan ja kotiakin pyhiksi syötäväksi. Iltapäivärutiinit rikkoi pojan kaveri tulemalla leikkimään kolmeksi tunniksi. Pojat pelasivat säbää sisällä ja tekivät koekuvauksia juutuupiin. Pojan isän kanssa tehdyn sopimuksen mukaan käytiin viemässä poika kotiin. Koti-iltaamme koristivat kynttilät ja söimme pizzaa, kun halusin säästää voimia pyhän kokkauksiin.