Naistenpäivä

Naistenpäivä (http://rakkausrunot.fi/runot/876/832016/08032016) ja aamu oli saapunut, vaikkei sitä kukaan vielä edes ollut kutsunut. Taivas oli harmaa kuin armeijan sulkeisissa aatteet ja vaatteet. Työlista ja –jako oli selkeät. Olihan niitä harjoiteltu jo kohta kaksi vuotta. Poika suuntasi siis kouluun ja itse lähdin kohti kauppaa. Myyjille toivottelin hyvää naistenpäivää hymyn kera tavaroiden keräilyn yhteydessä. Hedelmiä, valkosipulia ja maitoa oli mieleen tallennetulla listalla ja hiusgeelinkin muistin poimia. Niin, taas olisi aika käydä parturissa. Kaupan edessä oleva herätti ajatuksia, jotka pitää tallentaa autossa ylös. Manaan laiskuuttani. Sanelinkin olisi kuhan laittasi taas tulille. Naistenpäivä tuli taas mieleen. Ei se kummittelut siellä sentäs vaan vaatii huomioimaan läheisiä ja tuttavia. Siirsin sen tehtävälistalle kohtaan hoidettava pian pois päiväjärjestyksestä (Kuulostaa rikollispomon käskynjaolta). Mietin myös samoilla vauhdeilla koiralaumaa, joka louskuttaa milloin minkä asian takia, joka jollekulle toiselle tuo hyvää mieltä. Tulee mieleen suomalaisen kirjailijan tallettamat sanat: ”Kyynikot ovat pahimpia, niille ruusun tuoksukin tuo mieleen hautajaiset”. Kirjailija nimi pysyy jossain syvällä aivoissani haluamatta päivänvaloon.

Olin kotiutunut ja pidin tuoliani painollani paikoillaan ja näpyttelin viestejä sähköisesti menemään. Jatkoin samoilla lihaksilla treeniä kohtuullisen kauan. Aktiivisuusrannekkeen mielestä kohtuus jopa ylittyi. Pian sen jälkeen ohjausyksikössä puhkesi kapina ja järjestyksenpitominä astui johtoon. Se vaati valloittamaan tiskivuoren, joka oli iltaisen ja aamuisen laiskuuden jälkikasvu. Yyhoolla eilen tekemättä jätetty on tänään lunastuksessa korkojen kera. Koko aamupäivän olo oli vetkula ja tekeminen pakon sanelemaa runttausta. Alakerrassa kuivumassa olleet pyykitkin muistan vasta päivällä (Hyvä mie!).

Nousin kumitassujen päälle toivoen niiden kaikkien neljän tapaavan maata. Keli oli nimittäin kauhea ja autonpohja puhdistui ilman pesulaa. Koulun jälkeen oli tehtävälistalla lukuläksyt ja matikka eikä se kala siis. Siihen en suostu koskemaan muutoin kuin verkosta päästäessä korkeintaan. Välipala oli vielä ennen viukkaan menoa. Mie näytin varmaan valuvalta kuravedeltä kadulla poikaa viedessä ja hakiessa. Pienen tauon jälkeen Kuusaan urheilutalo kutsui säbäharkkojen muodossa. Poika puhkui intoa pukukopissa vetäessä alkulämpöä ja kokeillessa uusia vermeitä. Ajatuksen poimin mielestä: ”Mie himmailen vaan nyt”. Tiesin, että puolitoistatuntisessa olisi ihan tarpeeksi tekemistä takuulla ilman ennakkorehkintääkin.

Minulla on uskomaton tuo sisäänrakennettu koneisto. Vaikka kuinka lupaa olla rauhallisesti, niin kohta kirmaa kuin varsa reikäpallon kanssa tahi perässä ja ihan vaan opetusmielessä mukamas. Harjoitusten tärkeys ennen sunnuntaista Sysmän alueturnausta sai innostumaan näyttämään mallia toisen valkun kanssa liikkeen merkityksestä säbässa pienpelissä yksin kolmea vastaan. Muutenkin jalat liikkui luvattoman paljon. Samoin kävi äänihuulien kanssa. Treenien jälkeen olo oli pehmeä sekä hyväntuulinen ja desibeleistä sekä niiden sävystä arvioituna hyvää mieltä oli tarttunut poikiinkin. Omani oli ainakin ihan täpinöissään uudesta pelipaikastaan. Rahat eivät olleet siis menneet hukkaan, vaan olivat sijoitus tulevaisuuteen ja pojan terveyteen. Kuulin! Kyllä se urheilija terveitäkin päiviä näkee!

Kotona alkoi taas pyykkishow. Poika hoiti miehen lailla oman osansa hommista, tietäen niin toimiessaan saavansa ulvovaan vatsaansa nopeammin täytettä. Syötyämme poika meni pesulle ja mie ripustelin koneellisen urheiluvermeitä sinne tänne kuivumaan. Hedelmät, pelailut, legon pesu ja rasvaukset sujuvat mallikkaasti lähestyvän mestarienliigan matsi alta pois pyörimästä. Yhteisellä ohjelmalistallamme oli vielä Akua ja iltarukousta ennen kuin siirryn nauttimaan futiksen lisäksi rypäleistä ja tummasta keisarista.