Vielä vanna pii... Miun projektini: "Haluan olla kirjoittaja haaveesta irrottautuminen" jälkeen, ehkäpä runoilija tai ainakin kirjoittamisella elävä.
Varotus! Kirjoittaja o syntymäonnelline, valonnäkijä ja yltiöpositiivine eli positiivari soittimenaa elämä, jonka pitkäl kurssil on ny kisällinä. Mestariksko? Tuski koskaa, ku elämä o jatkuvaa oppimist. Mut kahellaa sitä täyven vuossaan kohal uuellee.
tiistai 1. maaliskuuta 2016
Yllätys
Onneksi elämässä tulee hetkiä, joiden kuvailuun ei minunkaan sanani riitä. Pääsin sellaisiin hetkiin osalliseksi sunnuntaina yllätysjuhlissani, joista olin tiennyt jo joulusta saakka. Kyllä! Vaikka tiedät juhlien ajankohdan jo etukäteen, niin silti juhlat voivat yllättää sinut täydellisesti. Minä oli todella otettu siitä kaikesta vaivasta mitä vuokseni oli nähty. Juhlien valmistelun ajaksi eli kolmeksi tunniksi minut istutettiin työpöydän ääreen, etten pääsisi näkemään vahingossakaan ennakkoon mitään. Juhlat ilman ruokaa eivät ole edes kunnon juhlat. Mainoksen sanoin: ”Hyvä ruoka ja parempi mieli!” Alkuruuaksi oli tarjolla tulinen pekonisalaatti. täytetty kananmuna, chorizo makkaraa ja patonkiviipaleita. Ennen pääruokaa napattiin ruokaryyppy nälän ärsyttämiseksi äärimmilleen. Pääruokana oli Porsaanleike, ruskeakastike, kermainen perunamuusi ja vihannespastalisäke. Pääruuan lasehtimista odotellessa poikani soitti viulua ja kuuntelimme Ylen arkistosta Elmo pätkiä ( http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/03/28/elmo-urheilusankari ). Ennen jälkiruokaa poika, äiti ja isä pitivät puheen miulle. Jälkiruokana tarjolla oli kahvi, konjakki (pojalla omenamehu), täytekakku vaniljavaahtokuorrutteella ja välissä tietysti itse tehtyä mansikkahilloa. Iltaa väritti myös luonto omalla taiteellaan.
Niin.. Olen etuoikeutetussa asemassa. Ei tällaista perhettä voi ostaa tai ansaita. Tähän synnytään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos siulle ajankäytöstäsi :-)
Ystävyyel
Juha