Anteeksiantoa

Hereille aivan liian aikaisin. Toi hemmo, joka yöllä kirjoittaa on itsekäs taiteilijaluonne. Sitä ei pätkääkään kiinnosta tämä arki tahi sen sujuminen. Se luottaa sen menevän painollaan ja oikeassahan se on. Kyllä vapaa tiputus ja massa tehtävänsä tekevät ihan aina.. ”Mikä menee ylös, tulee aina alas”, pidetään lukittuna ennen kuin toisin osoitetaan eli anteeksiannoin taiteilijaminälle. Rutiinit menee kuin tanssi silmät kiinnikin. Askelmerkit ovat hioutuneet vuosien myllytyksessä. Totta! Miuhun tuon tanssin yhdyttäminen on kornii. Se vaan näyttää niin kauniilta kirjoitettuna.

Köyhän stokkalta pojalle lisää boksereita, kun ne olivat mieleisiä ja halpoja sekä tyrnivoidetta ihon hellintään molemmille. Miun psori tuntuu tykkäävän tyrnistä ulkoisesti ja sisäisesti. Ässästä keräsin korillisen rehuja: Tomaattia, inkivääriä, suippopaprikaa, mandariinia, appelsiinia, päärynää, kiiviä. Kun vielä korissa tilaa oli, poimin sekaan maitoa ja Gefilus mehukeittoa. Tiedän olevani laiska ja olen sitä ihan tarkoituksella. Onpahan pojalla yksi syy enemmän odottaa pääsyä mummoloihin, kun siellä saa mummojen itse tekemää maukasta marjakiisseliä.

Kotona telkku auki ja etsin MTV:n musavideot pyörimään. Menee osittain isi osastoon eli perillä pitää olla mikä toimii nyt junnujen piireissä. Niin, ei siellä enää piiri pieni pyöri. Korvani poimivat musiikkivirrasta Vilma Alinan biisin Juha88. Jotenkin samaistuin tunnelmaan, vaikkeivät sanat aivan osukaan minuun. Puhelin heräsi huutelemaan pojan äänellä: ”Puhelua pukkaa, puhelua pukkaa!” Illalla vahvasti kansalaisluottamusta nauttinut ystäväni soitti. Hän oli hiukan pahoillaan, kun oli epäsopivaan aikaan soitellut. Kuittasin asian naurulla ja sanoin olleeni hereillä eli vahinkoa ei ollut päässyt sattumaan eli anteeksiantoa sekin kai oli. Rupateltiin hetki niitä näitä ja ihan tärkeitäkin. Eteenpäin oli kuitenkin mentävä molempien ja luurin kuvaa paineltiin päässä ja toisessa heippojen jälkeen.

Iltapäivä luikerteli käärmeen lailla kohti iltaa ja säbäharkkoja. Olimme onneksi harkoissa paikalla tapamme mukaan hyvissä ajoin ja se kannatti. Olin jotenkin onnistunut missaamaan viestin vanhempien palaverista Särkkäcupin tiimoilta. Tuo on oikeasti harvinaista minulle. Vahinkoa ei siis kuitenkaan syntynyt ja ilmoittautumisemme tuli hoidettua kuntoon. Harkat olivat turnaukseen valmistavat ja niissä käytiin läpi asioita joissa oli kehittämisen tarvetta havaittu. Valmentajan silmin harkat meni pelottavan hyvin, jos vanhaa hokemaa on uskominen. Itseäni laitoin taas likoon aivan liikaa. Leuat liikkuivat kuin japanilaisen urheiluauton männät ylös sekä alas ja jalat tikkasi kuin mummon Singeri viimeistään tuomarin osaan päästessäni loppupelissä. Kotimatka sujui hyvin fiiliksin. Poika oli tyytyväinen omaan onnistumiseen ja mie taas koko porukan.

Ilta oli taas melkoisen hektinen. Onneksi hokemani: ”Tärkeintä on säilyttää rauhallisuus aina” on saanut paikkansa yhä suuremmassa mittakaavassa myös poikani ajatusmaailmassa. Rauhallisena pystyy suoriutumaan asioista paljon paremmin kuin hermostuneena. Taas kerran olin myös kiitollinen yrittäjätaustaisuudestani. Se oli hyvä korkean paikan leiri tälle vanhemmuudelle. Sieltä opittu tehtävien tärkeysjärjestykseen laitto ja siinä pysyminen auttaa arjen järjestelyssä. Palautteen anto ja vastaanotto kyky on paljon suuremmassa roolissa lapsien kanssa kuin moni tajuakaan ja sitä saa taitoa sai todella hio teräänsä kaupassa työskennellessä asiakkaiden kanssa sekä tietysti myös henkilökunnan. Antamisessa pitää aina säilyttää maalaisjärki mukana suhteessa lapsen kykyyn ottaa vastaan palautetta. Vastaanotto on takuulla monen vanhemman se yli pääsemätön vuori. Eihän muna voi opettaa kanaa/kukkoa. Tässä kohtaa haluan sanoa vain näin: ”Kyseenalaistaminen on, ehken yksittäisistä asioista suurimmassa roolissa kaikista keksittäessä jotain uutta!” Vastuunkantoa oppii yrittäjänä ja työllistäjänä myös melkoisesti. Jokainen päätös, jonka tekee vaikuttaa myös muihin yrityksessä työskenteleviin ja sekä yrityksen kanssa jossakin muodossa yhteistyötä tekeviin. Perheessä vanhempien/vanhemman on kannettava vastuu jokaisesta teostaan sillä yhdellä yksittäisellä teolla voi pilata kokonaisen elämän! Kaupassa oppi myös hyväksymään koko elämänkirjon ja kunnioittamaan jokaista yksilönä sekä ihmisenä. Ei pölhömpiä taitoa osata vanhempienkaan, vaikka ihan kasvatusmielessä ainakin… Anteeksiantoa yrittäjyys opetti kanssa melkoisesti ja se ainakin on taito, joka jokaisen vanhemman tulee jossain elämänvaiheessa osata!

Voi olla parasta sulkea sanallinen anti tällä kertaa tähän, johan tuossa halukkaille tuli mietittävää…