Kliseitä kaatamassa

Aikainen lintu madon nappaa, eikun pojalla alkaa torstaisin koulu klo 8.15. Se oli isin vain noustava hoitamaan oma osansa ilman vastaväitteitä. Mie olin kai hiukka väsynyt pitkän kirjoittamisputken jälkeen ja olin ehkä vielä pikkiriikkisen kipeäkin. Kurkku oli lievästi karhea eli pienellä kaktuksella varustettu. Nenässä ei kulkenut ilma ihan vapaasti, alaselkä oli tulessa ja sitten oli vielä melki puujalka. Mutta kyllä se siitä lähti taas.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Mittari näyttää +8.6 (tosin auringon puolella). Mie laitoin valkoiset pyykkikoneeseen ja kirjoittelin aika hervottomalla otteella tekstejä. Yhden laitoin esille ihan vain kliseitä kaataakseni:
(http://kattausisiijapalasiamiehuudesta.blogspot.fi/2016/03/psyykkisen-arsykkeen-aiheuttama.html)
Meni osastoon ”vain omalla vastuulla luettavat”. Se oli suoraa tekstiä kaikille naisille ja miksei myös miehille. Ei siis henkilökohtaisesti osoitettu kenellekään. Mutta ehdottomasti siitä opiksi kannattaa kaikkien ottaa, jos mitä opittavaa löytää. Toi tyylilaji eli huumori toimii yleensä tällaisissa asioissa parhaiten. Huumori keventää ja tylsistyttää pahinta terää. Epäilen joidenkin suuttuvan tuosta tekstistä, vaikkei sitä paha tai ilkeys mielessä ole kirjoitettu. Käyn sillä kliseitten nainen puhuu ja mies mykkäilee kimppuun. Olen huomannut naistenkin kommunikointikyvyn hyvin heikoksi, kun mies keskustelee asioista, varsinkin tunne, suoraan ja rehellisesti. Ei sukupuoli määrittele ihmisen kykyä kommunikoida, vaikka niin yleisesti annetaan ymmärtää. Jopa itseään ammattilaisiksi kutsuvat ajattelevat valitettavan usein noin. Pienet pojat joutuvat melkeinpä äidinmaidosta imemään tuon tiedon itseensä eli ajatus toimii jo tekohengityksenä omalle mallinnukselleen... Jos siuta on aivopesty parikymmentä vuotta asialla, niin kova luonne pitää olla, ettet siihen muottiin asetu johon siuta on "pakotettu"! Joo ja tiedän! On asioita, joissa tytöille käy samoin. Ehken tässä on paikka meidän aikuisten pysähtyä miettimään tekemisiämme ja sanomisiamme!

Illalla pojan futisjoukkuella (Kumulla) oli vielä Hyypiä-areenalle pari harkkamatsia susia vastaan. Kuonoon tuli. Mutta pelihuumori ei kadonnut ja iloinen mieli oli valloillaan pelien jälkeen. Kotia mentiin siis hyvillä mielin ja tunnelma eikun koheni, kun oli metripizzaa ja Pepsii illalliseksi. Niin, joskus rimanalitus on paras ratkaisu kuitenkin. Iltasella nuoksahdin iltarutiinien hiljennyttyä sohvaan. Heräsin yöllä ja kirjoitin hiukan katsoen tai paremminkin kuunnellen samalla yleisurheilua.