Sunnuntai Sysmässä

Päivä alkoi jo ennen puolta kahdeksaa siis sunnuntaiksi aivan liian aikaisin. Aamurutiinien lisäksi ohjelmassa oli säbävehkeitten kasailua, kahden juomapullon täyttövedellä ja yhden pojan pullon täyttö vedellä, johon lisäsin hyppysellisen sormisuolaa (korvaamaan hikoilun aiheuttamaa suolojen hukkaa) ja tietysti tsekkaus, että kaikki olisi matkassa. Sen jälkeen hevosten irrotus puomista ja laukka kohti Sysmää alkoi. Paikalla piti olla 10.40 ja eka peli alkoi 11.20. Laskeskelin päässäni meidän olevan perillä 10.20 eli onnistumisvaraa olisi. Se oli hyvä juttu, kun kuukeli ei ole Sysmän raitilla ajellut, niin en minäkään voinut ennakkoon ajaa virtuaalisesti reittiä ja tehdä maisemakarttaa mieleeni. Aikainen sunnuntaiaamu oli niittänyt satonsa ahkeran viikatehenkilön tavoin ja kanssakulkijoista ei ollut riesaa. Pakkasherra oli yöllä henkäillyt ahkerasti ja puut olivat upeassa kuorrutteessa. Perillä parkkipaikalla olimme kommelluksitta juuri laskettuna aikana klo 10.20.

Perillä emme olleet tällä kertaa ensimmäisiä ja se sai pojan purnaamaan lähtöaikaamme. No, pian hän tyyntyi, kun kuuli aikaa olevan vielä ihan riittämiin pukeutua ja lämmitelläkin. Päivä meni miun osalta vähillä eväillä, kun söin vain ruissämpylän, vaalean sämpylän ja pullan. Kahvia kumosin sentäs monta kupillista. Pojalle annoin ekan pelin jälkeen rahaa ja velvoitin huolehtimaan omasta ruokailusta järkevässä mittakaavassa ajatellen mahdollista kentälle pääsyä varamokena olo peleissäkin. Peleistä tein jutun joukkueen sivuille ja täällä voi käydä siihen tutustumassa: http://www.sudet.fi/salibandy/joukkueet/908/uutiset/12766/sunnutai-sysmassa Viimeisen pelin jälkeen pukukopissa näki, ettei ihan kaikkien poikien kotimatka sujunut hilpeimmissä mahdollisissa merkeissä. Joku viisas on sanonut aikanaan, että tappiot opettavat enemmän kuin voitot. Me puimme päivän satoa pojan kanssa autossa. Poika oli omaan osaansa tyytyväinen ja entistä vakuuttuneempi siitä, että hänen tulevaisuus on maalilla. Hän haluaa kehittyä hyväksi säbämokeksi ja jopa mahdollisesti tehdä siitä työn itselleen. Mie sanoin kyllä tukevani häntä tavoitteessa samalla, kun kerroin huipulle pääsyn vaativan hurjan määrän töitä. Eikä edes huipulle pääsy takaa välttämättä mahdollisuutta elää pelkästään lajia harjoittaen.

Kuusaalla kävimme ensiksi tankkaamassa auton ”kissa kävelee asemalla”, jottemme jäisi jalkamiehiksi. Sen jälkeen suuntasimme kebabpilaan rullakebabeille tankkaamaan kahden ulvovan hukan vatsaa. Joskus pitää ymmärtää hemmotella itseänsä herkullisella, vaikkakin epäterveellisellä, ruualla ja vapauttamalla itsensä kotitöistä. Ei se ihmistä syntiseksi tee tai edes huonoksi!

Ilta rullasi taas painollaan eli kaiken maailman tutut iltarutiinit saivat tarkistusleimansa kellokortin täsmällisesti. Kun poika oli unilla, mie yritin saada itseäni piristymään keittämällä pannullisen kahvia. Se auttoi sen verran, että haukotusten väli venyi 10 sekuntia ja silmät pysyi edes ajoittain auki. Sain vaivoin kirjoitustöistä toisen loppuun ja luovutin suosiolla peliraportin kirjoittamisen seuraavaan päivän. Kun junnuista kirjoittaa, niin ajatus pitää olla täysillä mukana. Pyörähdin hetken sätissäkin hakemassa energiaa. Se ei vaan tarttunut millään kiinni minuun ja heti yhden maissa jouduin heittämään pyyhkeen kehiin ja suuntasin nukkumatin tykö.. En malta olla laittamatta linkkiä aikanaan kirjoittamaani nukkumatti runoon tähän loppuun vielä eli http://rakkausrunot.fi/runot/876/2042013/nukkumatti