Pitkäperjantai

Poika mylkysi kainalooni joskus niin aikaisin aamulla ettei kelloa edes viitsinyt katsoa ja jatkoi tyytyväisenä unia kanssani. Nousimme vasta klo 10.10. Poika ei ole ihan äsken noin pitkään nukkunut. Ulkona satoi räntää ja vettä vuorotellen. Keli osui kyllä päivään. Päivästä tulee todella pitkä ja harmaa moisessa kelissä. Aamurutiinit menivät omaa normaalia rataansa, vaikka hiukan myöhässä pääsivät alkamaan. Päivälliseksi oli riisipuuroa, keitettyjä munia ja juuresleipää. Munakennon mukana tuli terveisiä kanalasta höyhenen muodossa. Fazerin punajuurinen juuresleipä oli aivan kauheata jo pelkästään suutuntumaltakin. Sitä ostettiin kaksi kertaa samalla kertaa eli ensimmäisen ja viimeisen. Poika laittoi riisipuuroon voisilmän, kanelia sekä sokeria ja mie maksamakkarasta silmän. Juu! Luit aivan oikein. Joskus pikkupoikana kokeilin tuota yhdistelmää ja sen jälkeen olen aina syönyt kaikki puurot maksamakkarasilmällä, jos on ollut mahdollista. Suosittelen kaikkia maksamakkaran ystäviä ainakin kokeilemaan!

Tiskit jäivät vaiheeseen miulta, kun lähdettiin pojan kaverin luo ja siellä tarkemmin parkkihalliin potkimaan palloa ja peuhaamaan muuten vaan. Mie jutustelin niitä näitä pojan kaverin isän kanssa. Säbäharkat kutsui meitä kuplaan kello 17.00. Kun poikia oli vähän pyhän takia ja vuorokin oli vain tunnin, niin menimme hiukan vapaammalla systeemillä harkat läpi. Aluksi mentiin tekniikkarataa ja pareittain suoraan syötöstä laukausta. Lopuksi pelattiin reipas puolituntia ja vedettiin rankkarit. Kun poikia oli liian vähän joukkkueeksi asti, niin pari isää ja mie sekä toinen valkku värväydyttiin mukaan peliin. Se olikin oikein piristävää. Pitää kyllä sanoa, että vuodessa on tapahtunut valtava kehitys poikien taidoissa ja kestävyydessä. Kentällä sai tehä tosiaan hommia, että pärjäsi pojille!

Illalliseksi paistoin uunissa itse marinoimaani karitsaa, valkosipulikermaperunoita ja valkosipulivoipatonkia. Rosmariini ja öljyssä uineet valkosipulinkynnet olivat hiukan liian eksoottisia pojalle. Kun ne poistettiin hänen lautaselta, niin sen jälkeen ruoka sai kiitosta. No, poika maistoi kuitenkin erikoisuuksiakin urheasti ja enempää ei voi vaatia miun mielestä noin nuorelta pojalta. Jälkkäriksi söimme suklaamunia. Ilta venyi taas pojankin osalta yli yhteentoista.

Yöllisellä kävelyllä silmiä hiveli valon taitava käyttö…