Kiirastorstai

Kiirastorstai alkoi näköjään puhdistumisrituaalilla yläkerrassakin. Ilma oli sakeanaan, kuin pölyä, ikkunan takana. Minä olin notkea kuin kahden metrin ratakiskon pätkä. Olo oli muutenkin täältä tuonne pahaan päin. Joo, menen lääkäriin pääsiäisen jälkeen, jos olo ei petraa päätös syntyi siinä omaa oloa tutkaillessa. Kun olin vienyt pojan kouluun, niin aloitin pitkän kaavan (= Tehdään hitaalla tahdilla) mukaisen siivoamisen roskisten viennillä. Pesin ekoastian kloridilla hajuhaittojen välttämiseksi. Laitoin Nightwishin voimaannuttajaksi täyttämään hiljaisuutta. Mie viestittelin ystävien kanssa samalla, kun tein rauhalliseen tahtiin kodin puhdistusrituaalia. Jatkoin pojan pyynnöstä keittiönpöydän. Isin rönsyily kukkasten kanssa oli kuulemma ajamassa syömään ”japanilaisittain”. Vaihdoin samalla pöytäliinan keväiseen sekä juhlavampaan. Kun liinavaatekaapilla rymysin, niin laitoin myös kaikki pyyhkeet vaihtoon. Jytäkone heitti keekin kehiin. Tiesin sen potkivan riittävästi puhtia miuhun ja siirryin kylppäriin. Siellä oli vuorossa kevyt versio eli vain kiiltävät ja valkoiset. Kello kertoi lounasajankin koittaneen. Kun JVG alkoi paukkua tuvassa, laitoin mahan kuitenkin jonoon. Lisäsin volaa ja kaivoin imurin esiin ajatuksena: ”Tätä jytkettä ei kannata uhrata ruuan suuhun mättämiseen”. Imuroinin yhteydessä päädyin vaihtamaan keittiön maton vaaleansiniseen tai kai pitäisi sanoa pastillinsiniseen. Joulunpunainen alkoi tuntua aikansa eläneeltä. Joo, tiesin tuon olevan vikatikki ja matto olisi varmasti likainen ennen arkea. Mie en ole kuitenkaan hommannut mattoja kaapissa pidettäviksi ja elämä saa näkyä kotona. Sitä paitsi harja ja mäntysuopa on keksitty aikoja sitten ja onhan tuo myös hyvää koulua meille molemmille. Mie saan harjaannuttaa kärsivällisyyttä ja poika elämäntaitoja. Jäljellä oli enää pölyimurinsäiliön tyhjennys ja syönti. Kellokin vasta 12.30 eli miulle jäi vielä hetki aikaa kirjoittaa.

Hain pojan koulusta ja kävimme ostoksilla. Tyydyimme pitkin hampain lopulta uusiseelantilaiseen karitsanpaistista tehtyihin maustamattomiin kunnon pihveihin (reipas 200g/kpl), jotka kotona suolasin ja kevyesti mustapippuroin sekä laitoin astiaan uimaan öljyttyjen Pirkka valkosipulinkynsien ja rosmariinin lehtien kanssa. Lisäsin sen verran vielä rypsiöljyä, jotta pihvit olisivat umpisukkeluksissa.

Illalla tein poronkäristys a’la Juha ja perunamuusia. Poronkäristyksessä jouduin hiukan soveltamaan omaa reseptiäni, kun en halunnut ostaa maustamattomia porsaankylkiviipaleita isoa pakettia pieneen tarpeeseen. Käytin niiden sijaan pekonia. Laitoin pannulle reilusti Oivariinia ja paistoin pieneksi silputtaja pekoneita puolikkaan kuutioidun sipulin kanssa. Kun pekonit olivat jo kunnolla ruskistuneita, niin lisäsin porolastut jäisinä pannulle ja annoin niiden ruskistua ennen kuin lisäsin tummaa olutta tölkillisen. Hetken päästä maustoin käristyksen suolalla ja pippurilla suulle käyväksi ja jätin hautumaan tunniksi. Perunamuusi tein tietysti kermaan ja maustoin voilla, suolalla ja raa’alla sipulikuutiolla. Poika tykkäsi käristeestä kuin hullu puurosta ja tuumasi: ”Isi voitko opettaa miutkin tekee näin hyvää ruokaa, ettei aina tarttee sit vetää kebabia ja sellasta”. Minä olen tosi onnellinen pojastani, josta selkeästi kasvaa maalaisjärjellä ajatteleva ihminen. Ilta venyy kiirastorstain kunniaksi yhteentoista pojankin osalta.