Luojan kiitos oli perjantai

Aamul tuli heti ensimmäiseksi mieleen Niken Biisin sanat: ”Luojan kiitos on perjantai”. Biisin muita tunnelmia en kuvaile ja en halunnut perjantaitani valostuttamaan. Edellisenä iltana sättäilin ja sain energiaa pienen ydinlaitoksen verran (Aamul se oli kyllä kaikki karannut) . Energialatauksen innoittamana juutuin taas kirjoittamaan. Aamu kaahasi sellaisella vauhdilla vastaani, etten meinannut keritä pysäkille odottamaan. Sen takia aamuni tuntui katkerolta. Kaikki meni kuitenkin hyvin eli poika pääsi kouluun. No joo.. Mie luistelin kaupassakäynnistä.

Laitoin musat soimaan ja enkä edes liian lujalle. Tein suunnitelman millä selviäisi pakollisista. Käytin surutta hyödyksi ihmisen kykyä unohtaa ikäviä asioita unohtamalla väliin jätetyn viikkosiivouksen. Oli pakko aloittaa hiljaisista hommista, kun kello lyhyt viisari osoitteli lounasta, vaikkei aikakaan vielä ollut. Ihan ensiksi latasin pyykkikoneen töihinsä. Laskin lavuaariin vettä ja kippasin pikkaisen männyntuoksuista valkaisijaa joukkoon. Pyttyynkin pikkaisen lorautin siis sitä männyntuoksuista. Harjaa näytin hetken ja jätin muhimaan. Korjailin sitten kaappeihin eilen pestyt ja yön yli nukkuneet. Pojalle jätin pakattavaksi mokenvermeet. Oppii kantamaan oman osansa, kun antaa vastuuta. Tuo on yksi niitä asioita, jonka saa myöhemmin korkojen kera takaisin. Välillä pyörähdin koneella kirjoittelemassa asioita ylös ja jossain välissä ihan jopa runon tekaisin. Pääni sisällä pläräsin työnjakolistaa, joka patistaa pyyhkeen vaihtoon. Vaihdoin pyyhkeet myös keittiöstä tiskirättiä lukuun ottamatta. Sen vaihdan joka ilta. Niin, ennen käytin vain talouspaperia. Pojan kasvettua talkkaria rupesi kulumaan niin paljon, jotta kehitin vaihtorättisysteemin. Tein harsokankaasta miun käteen sopivan kokoisia rättejä. Käytetyt pesen sitten aina valkoisten kanssa vähintään kuudenkympin pesuohjelmalla tappaakseni pöpöt. Olin antanut itselleni vapautuksen mattojen ulkoilutuksesta huonoon keliin vedoten ja tyydyin nojailemaan imurin varteen. Tein keskilattia imuroinnin ja viikkosiivouksen välimuodon. Villakoira parat, ne ei tajua, että niillä on vastassa pro. Se sama sälli, joka parhaissa voimissaan etsii paikkoja, mihin ne juoksee piiloon, kun imuri käynnistyy. Vein roskatkin samalla, kun tyhjäsin pönttöön tarhatut villakoirat roskikseen. Söin jopa pehmeän jälkkäripalan Atrilli pötkön ja puukkosiivullisen Oltsuu kanssa. Laitoin tietty sinappia runsain mitoin. Inkivääriä otin renkulan.

Pojan hain koulusta seuraavaks ja menimme kauppaan. Tästä mie tunsin pienen piston ja podin hiukka huono isyyttä samalla riemuiten kuitenkin yhteisistä kauppareissuista. Poika sai näin myös oman äänensä kuuluviin ostoksien valinnassa. Tällä kertaa ääni puhui ruuaksi currykanan ja Star Wars suklaamunanvälipalalle. Ostimme myös päiväkahville ällöimelät aleksanterin leivokset. Ohraruohon ja rairuohon poika pongasi kanssa. No kohtahan ne ovat laitettavakin. Tuhlasin vielä narsisteihin. Olivat vaan 1.59 ruukku. Harmi ettei ollut kuin kolme jäljellä. Eivät riitä vielä partsille kanervien tilalle. Pitää muistaa kulkea silmät auki ja ostaa täydennystä sopivan sauman sattuessa. Kotona pienen tuokion jälkeen annoin pojalle tukevan välipalan, jotta jaksaa kirmata futistreeneissä. Itse tyydyin kahviin, aleksanteriin ja hedelmiin sekä pieniin päikkäreihin. Oli aivan pakko ladata energiatasoja korkeammalle. Pian kello oli sitä mieltä, että meidän piti lähteä Hyypiä-areenalle. Miulle oli varattu seuraajan rooli pojan keskittyessä pelaamaan. Kesken harkkojen känny heräsi eloon ja ilmoitti kahden paketin tulleen. Hymy levisi kasvoilleni, kun tiesin säbämokevermeiitten saapuneen juuri oikeaan aikaan. Treenien jälkeen poika hyppi innosta. Millä ihmeen energialla hän jaksoi? Ilta menikin sitten Emma-gaalan ja säbävermeitten kanssa. Pojan nukahdettua sain vielä inspiksen ja siirryin kirjoittamaan kellon kiertäessä kohti lauantaita.