Lankalauantai

Ikkunan takana oli harmaan sävyttämä lankalauantaiaamu, kun poika heti kello seitsemän jälkeen pomppasi ylös puuhailemaan omiaan. Mie käänsin vasta kylkeä. Yhdeksän hujakoilla nousin laittamaan pojalle aamiaisen. Ihan normia settiä laitoin eli hedelmiä, pikkupojan pillereitä, mehua ja mehukeittoa. No, oli siinä erikoisuutena mikrossa lämmitettyä valkosipulivoipatonkia. Menin itse vielä sänkyyn vetelemään sikeitä. Yhdentoista jälkeen kehoni ilmoitti, että nyt riittää. Tämä tympeä tunne on varmaan monille tuttu, kun olisi vain hillitön halu nauttia unesta ilman kellon tai mielen luomaa paineistusta ja sitten keho ei vaan enää anna perää. Nousin keittämään kahvit. Poika oli jo omatoimisesti kysellyt itsellensä seuraa ja pyysi miun siunausta asialle. Sovimme, että iltapäivästä asia olisi ok. Söimme lounaaksi riisipuuroa, keitettyjä kananmunia ja mikrossa lämmitettyä valkosipulivoipatonkia. Jälkkäriksi oli pashaa (pojalle valkosuklainen ja miulle perinteinen) ja suklaamunia.

Vein pojan kamun luo ja sovimme hakemisen parin tunnin päähän. Mie menin kauppaan hakemaan täydennyksiä, joista kuulemma suklaamunat olivat tähdellisimmät. Kotona laitoin Queenin soimaan ja kahvin tippumaan. Luin Kouvolan Sanomista tapahtumat sekä urheilusivut tarkkaan ja muuten selailin lehteä poimien kiinnostavia juttuja sieltä täältä. Kirjoitin hiukan ja juutuin tyhjiöön. Aukaisin sätin, jotta olisin saanut pääni tyhjättyä heittämällä läppää. No, se onnistui jotenkuten, mutta sitten painoi jo Kouvojen peli telkusta päälle ja se imaisi miut matkaansa. Pikkuista vaille viisi lähdin hakemaan pojan. Miulle tarjottiin kahvia sekä marjapiirasta ja en takuulla ikinä kieltäydy moisista herkuista. Yllättäen pojan hakureissussa vierähti toista tuntia.

Kotiuduttuamme laitoin uunin päälle ja sinne vuoassa Atria XS Texas grillipihvejä 6 kpl (2 rasiallista). Kaivoin toisen pellin esiin ja laitoin siihen 15 kpl Moilasen cocktailpiirakoita ja ne uuniin. Kaivoin esille kakkoslasini ja kokeilin niitä välillä päähäni. Hengettömät tuntuivat yhä vaan istuvan paremmin fyysisesti sekä henkisesti. Parinkymmenen minuutin päästä sujautin uunissa olleet lautaselle liinan alle jäähtymään ja laitoin uudet piirakat uuniin. Toisen satsin tullessa kypsiksi sammutin uunin ja jätin pihvit vielä hetkeksi muhimaan uuniin. Pihvien kaveriksi lämmitin edellisen iltaisia valkosipulikermaperunoita. Lisukkeena oli juuri paistettuja piirakoita. Poika totesi taas kerran: ”Isi, saisit kyllä itse maustaa lihat . Tulisi niin paljon parempaa!” Ilman itsekehua oli pakko kompata poikaa. Tuo marinadi ei ollut meidän juttu. Kun kerran yritän istuttaa poikaanikin ajatusta: ”Ruuan tulee olla nautinto eikä pelkkää mahan täytettä”, niin pitää unohtaa nuo pihvit tulevaisuudessa.

Katselimme saunaa odotellessa telkusta ”Haluatko miljonääriksi” ohjelmaa. Saunassa nautin hitaista ja hyväilevistä löylyistä heikohkon oloni takia. Ilta jatkuu pojallakin taas yhteentoista. Poika tuumaa miulle viimeisinä sanoina ennen nukahtamista: ”Siirrä sie sit kellot kesäaikaan, jos valvot vielä silloin.”